Savusukelluksella

Noin viikko takaperin kylään saapui ystävä, puki ylleen esiliinan ja ryhtyi pöllyttämään jauhoja ympäri keittiötä. Olimme sopineet kvinoa-karjalanpiirakkatreffit, ja mainiosti ne olisivat menneetkin, ellei… (Siitä lisää myöhemmin.)

Piirakoiden idea saatiin Ekoloinen-blogista. Tykkään karjalanpiirakoista kuin hullu puurosta, mutta riisiä vierastan. Kaapissani oli myös joskus heräteostoksena hankittu pussinpohjallinen kotimaista luomukvinoaa, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.

KVINOA-KARJALANPIIRAKAT (n. 30 pienehköä piirakkaa)

Täyte:
reilu 2 dl kotimaista kvinoaa
noin 7 dl punaista maitoa
suolaa
Kuori:
1,5 dl kylmää vettä
2 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
Voiteluun:
voita
maitoa
1. Huuhtele kvinoa huolellisesti ensin kylmällä ja sitten lämpimällä vedellä. Oma lävikköni on sen verran suurisilmäinen, että apuna käytettiin harsoa.
2. Lämmitä maito, lisää kvinoa ja suola. Keittele 10-15 minuuttia ja varo polttamasta pohjaan (aina se vähän palaa kuitenkin). Huomaat kyllä kun kvinoa alkaa puuroutua. Nestettäkin näköjään olisi voinut lisätä, eihän me sellaista hoksattu.
3. Sekoita kuoren ainekset ja vaivaa tasaiseksi.
4. Pyöritä taikina pötköksi ja leikkaa noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.
5. Pyörittele palat palloiksi ja kauli/painele lituskoiksi. (Pastakone olisi oikein hyvä tässä.) Huom: Taikina kuivuu nopeasti, joten täyttämättömät kannattaa säilyttää kelmun tai liinan alla.
6. Lusikoi kuoren päälle sopiva määrä puuroa ja rypytä reunat. Karjalainen kämppis neuvoi, että liikkeen pitäisi olla enemmän liukuva kuin nostava. Video-ohjeet auttoivat meitä poloisia myös, ja ihan oltiin ylpeitä aikaansaannoksistamme!
7. Paista 275 asteessa n. 15 minuuttia. HUOM: Ylimääräisestä taikinasta ei voi tehdä näkkäriä, ei ainakaan 275 asteessa. Kannattaa myös muistaa, että palamisesta aiheutuu usein savua, kannattaa siis asetella jakkara jo valmiiksi palovaroittimen alle ja löysätä ikkunoiden salvat.
8. Voitele valmiit piirakat sulan voin ja maidon seoksella.
9. Syö ja savusukella!
Enpä muista polttaneeni mitään noin pahasti ainakaan sitten noin-vuoden -98, kun ystäväni kanssa paahdoimme leipiä paahtimessa aivan liian kauan. Mutta hyvähän se vain on, että välillä mokaa, eipähän tule ylpistyneeksi! Parin päivän tuulettelun jälkeen asuntokin on entisensä.
Piirakat itsessään menevät kategoriaan nojoo. Ei niissä varsinaisesti vikaa ollut, mutta en vain taida niin kovin kvinosta perustaa. Suosittelen kyllä kokeilemaan, mikäli piirakat maistuvat, helppoahan niiden teko kumminkin on.
Mainokset

Kotiinpaluu, jotenkin

P { margin-bottom: 0.21cm; }A:link { }

Tamperelaistumisen hetki koitti viime sunnuntaina. Ensimmäiset pari päivää meni shokissa – mitä ihmettä täällä kaupungissa nyt sitten pitäisi tehdä? Kolme viikkoa kesämökkeillen ja maalla koiria, kissoja ja serkkupoikia paimentaen ei ole pitkä aika, mutta ilmeisesti sopeudun vaihteleviin maisemiin joskus liiankin hyvin. Alkujärkytyksestä kuitenkin selvisin, ja sen jälkeen on elämääni ohjannut toiminta.
Kuva täältä

Olen ulkoillut ja löytänyt omenoita, muutaman kanttarellin sekä kanervankukkia. (Samalla olen hämmästellyt ihmisten pukeutumista: kun yksi tulee vastaan lyhythihaisissa ja sandaaleissa, on toisella takki ja kaulahuivi. En ollut tajunnutkaan, että olemme jo tässä vaiheessa vuotta!)
Puutarhalla oli sadonkorjuupäivä, ja sain kotiinviemisiksi maissin tähkiä, purjon varsia, sipuleita, perunoita, punajuuria, porkkanoita, chilipalkoja, kehäkukkia, härkäpapuja ja timjamin oksia. Sen jälkeen olenkin häärännyt keittiössä pilkkomassa, keittämässä, pakastamassa ja kuivaamassa. Olen toki myös tavannut ystäviä ja touhunnut kouluasioiden kanssa. Yhtä työpaikkaakin hain, ja toivon kovasti, että pääsisin edes haastatteluun.
Ja tänään tein piirakkaa.
Kuva täältä

LAUANTAIN PURJOPIIRAKKA

Pohja
(sovellettu Martan kasviskeittiö -kirjan sieni-palsternakkapiirakan ohjeesta)
2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 dl spelttihiutaleita
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
100 g voita
n. 3 rkl vettä
– sekoita kuivat aineet
– lisää kylmä voi ja nypi
– lisää vesi ja sekoita
– painele voideltuun piirakkavuokaan (halkaisija n. 24 cm)
– paista 200 asteessa n. 10 minuuttia
Täyte
1 pieni purjo
3 palasta pakastepinaattia
2 dl kermaa
2 munaa
2 dl juustoraastetta
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
yrttimausteita
– paista purjoa ja pinaattia pannulla rasvassa, kunnes pinaatti on sulanut
– sekoita täytteen aineet keskenään ja levitä pohjalle
Pinnalle
1 iso tomaatti
pieni pala fetaa
– painele piirakkaan
– paista vielä 200 asteessa n. 20 minuuttia
Vielä kun vaan saisi itsensä vieläkin enemmän tuonne ulos ihmettelemään aurinkoa ja tätä alkavan syksyn kummaa säätä – lämmintä ja vähän haikeaa.

Pakkasen pohjat -piirakka

Tulipa niin hyvää, että oho. Vaivoin saan pidäteltyä itseäni, etten nappaa nassuuni kaikkea heti, huomisen evääksihän tuo on tarkoitettu. (Pääasiallinen maku on oikeastaan sulanut juustoraaste, joka tietysti on aina hyvää. Pitäisiköhän siltikin joskus kokeilla jotain ei kermaan, voihin ja juustoon upotettua…)

Pohja oli vanha tuttu Hellapoliisilta napattu:

Arvaa kenen käsialaa? Tuo viimeinen merkkaa siis vettä.

(Voi, suola ja jauhot nypitään muruiksi, lisätään vesi, sekoitetaan tasaiseksi ja levitellään piirakkavuokaan.)

Täytteeksi heitin pakkasesta vihoviimeisen sienipussin (kangasrouskuja) ja kolme palleroa pinaattia, tuorepuolta edusti yksi punasipuli. Lisäksi purkki kermaa, noin desin verran juustoraastetta ja yksi muna sekä ripaukset suolaa ja mustapippuria – siinä se. Uunissa piirakka viihtyi aika kauan, ensin kiertoilmalla noin kahdessa sadassa ja sitten vielä tovin noin 150 asteessa alalämmöllä.

Pacman!

Nyt on taas pakkasessa lisää tilaa uusille herkuille! Toivottavasti lauantaiksi suunniteltu keruuretki toteutuu tai pian menee siisönit vallan ohitse.

Ps. Lempisalaattireseptejä otetaan edelleen vastaan, mutta niiden lisäksi toivoisin myös uusia tuulia piirakkapohjien saralle. Hyvää tuokin, mutta ainahan se vaihtelu virkistäisi.

Pojat ja piirakka

Piti kertomani vielä noista kouluun liittyvistä näyttöasioista. Viimeiset kolme olivat siis tällä viikolla, ja suoriuduin niistä mainiosti (elintarvikkeesta ja hoivasta kolmoset, koristemateriaaleista kakkonen – leuhkleuhk).

Elintarvikkeeseen tein italialaistyylistä (eli focaccian tapaista) nokkos-pettuleipää (taisin siitä aiemmin mainitakin), joka onnistui valtavan hyvin! Meidän täytyi valmistaa tuotteet koulun opetuskeittiössä näytön vastaanottajien valvovan silmän alla, ja vähän jännitin etukäteen tuota tilaisuutta. Olin kokeillut reseptiäkin vain kerran aiemmin.

Mutta hyvän päivän valitsi mokoma yli odotusten onnistumiseensa, taisi olla parasta focacciaa, jota olen koskaan tehnyt! Vielä ehtii laittaa tilauksen vetämään kesän juhliin (tai ainakin reseptiä voi kauniisti anoa).

Hoivatuotteisiin suunnittelin myös aikaisemmin mainitut pojat, eli Aatos, Aarni ja Auvo -nimiset kiinteät tuoksut. Tuoksujen ajatus on toimia aromaterapeuttisina tuotteina hajustuksen lisäksi. Mielestäni onnistuin hyvin, ja palautteen perusteella en taida olla ihan väärässä.

Kaikki sisältävät pohjana jojobaöljyä ja mehiläisvahaa. Aatoksen tuoksua tuovina eteerisinä öljyinä on rosmariinia, sitruunaa, sypressiä ja ylang-ylangia, Aarni taas sisältää mäntyä, sypressiä, seetriä, katajanmarjaa ja greippiä, ja Auvo laventelia, bergamottia, appelsiinia ja patsulia.

Nimien taustalla on ajatuksia aarniometsän voimasta, aatoksen lennokkuudesta ja auvoisasta rauhan hetkestä.

Hieman konseptia saisi kehittää, jotta noista taka-ajatuksen ymmärtäisi ilman pitkiä selvityksiä. Noiden nimien kehittelyssä meni sen verran aikaa, etten enää ne keksittyäni jaksanut miettiä mainoslauseita. Ehkä joku loitsun pätkä paketin sisällä olisi mainio lisä, jonka kautta tuotteiden ideasta saisi paremmin kiinni.

Toisaalta kosmetiikkalainsäädäntö on sen verran tiukka ja monimutkainen (hyvä sinänsä, mutta yksityiselle ihmiselle aika haastava), että ehkä tyydyn vain tähän, tai korkeintaan muutamaan lahjatarkoituksiin tehtyyn satsiin.

Laitanpas tähän vielä itselleni(kin) muistiin: taitteluohje noihin laatikoihin löytyy sitten täältä Yhteishyvän sivustolta.

Tänään tekaisin piirakan jääkaapin jämäaineksista. Pohdin aikani kirjoittaisinko edes tämän reseptiä ylös, sillä ei tuosta mikään napakymppi tullut. Potentiaalia siinä kuitenkin on sen verran, että päätin antaa mennä. Tietääpähän ainakin olla tekemättä samaa toiste! 

Kvinoaa, kaalta ja kaikkee -piirakka
Pohja:
2 dl vettä
25 g hiivaa
50 g voita (sulatettuna)
~3 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 dl vehnäleseitä
~½ tl suolaa
Täyte:
 1 dl (kotimaista luomu)kvinoaa (eli keitettynä n. 3 dl)
kaalta (laitoin ehkä 300 g)
1 punasipuli
pieni pussillinen kangasrouskuja
3 munaa
1 prk kermaviiliä
1 pss mozzarellaa (125 g)
suolaa, pippuria, yrttimausteita
(Kvinoan käsittelyohjeet löytyvät täältä.) Huuhtele kvinoa hyvin. Sitä pitäisi huuhdella niin kauan, kunnes vesi on täysin kirkasta, mutta jos sitä olisin odottanut, seisoisin siivilän kanssa hanan luona edelleen. Huuhtelun ja valuttamisen jälkeen puristelin kvinoaa hieman, ja neste oli melkein kuin maitoa! Tässä vaiheessa luovutusmieliala alkoi nousta, jo toistamiseen. Päätin kuitenkin, että tuskinpa niihin saponiinin jämiin tässä vaiheessa enää kuolla kupsahtaa, joten anti olla. (Liotin kvinoaa ennen huuhtelua ja paahdoin hetkisen huuhtelun ja valuttamisen jälkeen.)
Pilko kaali ja sipulit, ja kuullota ne pannulla. Fiksu säästää aikaa ja lisää pakastesienet yhtä aikaa pannulle, toisin kuin eräs hölmö, joka sai koko sieni-idean vasta myöhemmin…
Jossain vaiheessa tee taikina ja yritä painella se piirakkavuokaan/irtopohjavuokaan (ja hoksaa, että hitto, sehän kohoaa).
Keittele liotetut, huuhdellut ja paahdetut kvinoat 1,5-kertaisessa vesimäärässä kunnes vesi on imeytynyt. (Tuo kotimainen kvinoa käyttäytyy vähän eri tavalla kun ulkomainen, ja siitä tulee melko puuromaista.)
Levitä kaali-sipuli-sieniseos vuokaan.
Sekoita kvinoa munien, kermaviilin, paloitellun mozzarellan ja mausteiden kanssa ja levitä vuokaan.
Paista n. 200 asteisessa uunissa vuoan muodosta ja täytteiden määrästä riippuen 30-60 minuuttia.
Lopputulos oli jotakuinkin mitätön. Ei huono, mutta ei mitenkään erikoishyväkään. Ei se edes ollut niin tuhtia kuin kuvittelin! Maustamaton kvinoa maistuu melko samalle kuin maustamaton kaurapuuro, joten sitä voisi laittaa hieman vähemmän (ja suolaa enemmän). Sanoisin, että ajatus oli ihan hyvä, mutta toteutus kaipaa vielä vähän hiomista.
Nyt muuten hiljenen viikoksi, sillä huomenna on aika matkata kohti Oulua ja kouluystävän sukutilaa. Kivaa päästä pihahommiin! Tarkoitus olisi ainakin perustaa kasvimaa ja rakentaa komposti. Toivottavasti vain säät suosivat!

Lauttasaari – Kallio – Kruununhaka – Kaleva

Lomailut on lomailtu ja nyt yritän pikku hiljaa palailla arkeen. Retkellä oli rentoa ja leppoisaa, syötiin, juteltiin, naurettiin ja ulkoiltiin, tätä viimeistä jopa sanan varsinaisessakin merkityksessä. Viime vuosina on tullut perinteeksi käydä Helsingissä aina keväisin, tosin tällä kertaa hieman normaalia aikataulua aikaisemmin. Täytynee siis suunnitella uusi visiitti kesälle. En haluaisi kuitenkaan muuttaa pääkaupunkiseudulle, sillä missäpä tällainen hyvin harvoin ulkomaille uskaltava sitten turisteilisi!

Vierailun ruokatarjoilut täytyy mainita erikseen, sen verran mahtavista makuelämyksistä sain nauttia! Yövyin kolmessa eri paikassa, ja jokaisessa ateriat olivat sekä runsaita että erittäin maukkaita. Sain syödäkseni muun muassa herkullista kotitekoista pizzaa, chili sin carnea, blinejä ja ihanaa appelsiini-oliivi-manteli -salaattia.

Herkkupöytien äärestä toissa iltana kotiin palatessa ei tuntunut kovin mieltä ylentävältä nostaa iltapalapöytään perinteiset ruispalat, voit ja juustot, vaan leivoin piirakan. Kuvia siitä ei ole, mutta jo melkeinpä perinteisen, aiemminkin mainitun Välimeren piiraan ohjeen suurin piirtein toteutin. Tein ohjeen puoliksi, ja korvasin osan vehnäjauhoista grahamjauhoilla, muistaakseni hieman ruisjauhoakin mukaan mätkäisin.

Täytteeksi laitoin oliiveja (olivat muuten vielä samasta purkista kuin edelliseen piirakkaan ja aivan hyviä), aurinkokuivattua tomaattia, yhden tuoreen tomaatin, punasipulia ja valkosipulia. Kermaa en laittanut ihan ohjeen mukaan, vaan säästin lirauksen seuraavan päivän munakkaaseen.

Eilen saimme vielä nauttia vieraanvaraisuudesta, kun poikaystäväni sisko kutsui meidät tomaattikeitolle ja ternimaitopannukakulle. En ole tietääkseni ennen maistanut ternimaitoa taikka munatonta pannaria, todella herkullista oli! Täytyy joskus kokeilla itsekin tuota munatonta versiota.

Mutta nyt höpinät sikseen, ja kuvia kehiin!

Herkullista karppipizzaa, täytteinä ainakin suppilovahveroita, fetaa & aurajuustoa, tomaattia, sipulia, kesäkurpitsaa…
 Perjantaina Lauttasaaren rannoilla näki jänniä juttuja! 
Kuvaamisen arvoista oli paljon paljon, mutta ei 
sitten oikein ehtinyt kun piti niin pällistellä.
Yöllä baarista ystävien luo kävellessä ilmassa oli hyviä merkkejä 
(sekä viheliäiseen paikkaan asennettu lipputanko)!
Kruununhaassa Siiri-kissa nautiskeli auringosta.
Maanantainkin kävelyllä näkyi jänniä juttuja, kuten söpöjä karkkitaloja. Kävelyseurana ollutta 1-vuotiasta herrasmiestä seuratessa kamera unohtui aika usein laukun pohjalle, joten vaikka kauniita taloja ja muita maisemia näkyi muistikortin täydeltä, tuli niistä lopulta ikuistettua vain muutama. 
Vaan eivätköhän ne siellä säily, jotta voi joskus ottaa uusintakierroksen!
Ja lopuksi palataan takaisin tuttuihin kuvioihin ja perusasioiden äärelle:
Sekosämpylät
Ohje ruisjauhopussin kyljestä puolikkaana 
ja muutenkin muokkailtuna (tietenkin).
  • 2,5 dl lämmintä vettä
  • puolikas pala hiivaa
  • liraus (~0,5 rkl) siirappia
  • ~0,5 tl suolaa
  • ~0,5 dl öljyä (käytin öljyä aurinkokuivattujen tomaattien purkista)
  • yhteensä n. 6 dl jauhoja, laitoin graham-, vehnä- ja ruisjauhoja sekä kauraleseitä ja spelttihiutaleita
  • muutama ruokalusikallinen siemensekoitusta (pellavan-, seesamin-, hampun- ja auringonkukansiemeniä ainakin taisi omassa sekoituksessani olla)
1. Hiiva liuotetaan veteen.
2. Lisätään siirappi, suola ja öljy.
3. Lisätään jauhoja vähitellen sekoitellen. (En laittanut kaikkea kerralla, reilun desin verran taisi jäädä leipomiseen.)
4. Annetaan kohota noin puoli tuntia.
5. Leivotaan sopivan kokoisiksi sämpylöiksi.
6. Paistetaan 225 asteessa kunnes ovat kauniin ruskeita, noin 20 minuuttia taisi meidän uuniltamme puuhaan kulua.
Alkuperäisessä ohjeessa öljyä tulee kaksinkertaiseen annokseen puoli desiä, mutta laitoin tähän puolikkaaseen melkein saman verran. Siltikin lopputuloksesta tuli mielestäni vähän jauhoinen, seuraavalla kerralla voisinkin kokeilla auttaisiko öljyn lisäämisen asiaan.
Yritän (taas) pysytellä täältä pois seuraavat pari viikkoa, kouluasioiden takia. Toivotaan, että onnistuu! Saa nähdä minkälainen superpostaus sitten on luvassa, kertyy näitä aiheita ja ideoita kuitenkin, vaikka yrittääkin ihan muihin asioihin keskittyä…

Kakkua ja piirakkaa

Torstaina saimme osallistua ystävänpäivän kunniaksi järjestettyihin Kakkua ja piirakkaa -bileisiin. Ajattelin ensin tyrnijuustokakkua (jota olen ajatellut jo viime syksystä lähtien, nössöyttäni en ole kokeillut), mutta lopulta päädyin tällaiseen ratkaisuun:

Ei tämäkään pahalta näytä!

Ohje löytyy täältä (paprikan jätin väliin, ja oliivit olivat kalamata-sellaisia). Tein suurin piirtein puolikkaan annoksen, vaikka tuohon foliovuokaan olisi riittänyt vähempikin. Kuvittelin laittaneeni täytteitä runsaasti (vaikka en ihan noihin ohjeen määriin yltänytkään), mutta lopulta koko komeus maistui lähinnä muna-kerma-juustoraasteelta. Toki hyvää sekin, että ei sinänsä valittamista. Ja juhlissa piiras teki kauppansa, joten otettakoon se jonkinlaisena hyväksyvänä eleenä.

Ensi kerralla osaan ehkä vähän paremmin noita täytemääriä suhteuttaa, mutta jostainhan se on aloitettava. Mikä toimiikin hienona aasinsiltana toiseen samaisena iltana keittiössämme valmistuneeseen kakkupiirakka-asiaan.

Rakas avopuolisoni ei ole mikään intohimoinen keittiöihminen, mutta silloin tällöin häntä rohkaisen (eli pakotan) siipiänsä kokeilemaan. Ajattelin, että mokkapalat olisi vaikeustasoltaan sopivanlainen ohje yritettäväksi, ja niinhän se varmaan olisi ollutkin, jos miekkonen jaksaisi himppasen enemmän keskittyä määrien tarkkailuun. 
(Kuorrutuksessa kun on vähän väliä, laittaako siihen 100 vai 250 grammaa tomusokeria… Vaan mistäpä sen voisi tietää, jos ei ikänänsä ole moista tehnyt.) 
Hyviä mokkapaloista kuitenkin tuli, joten aihetta ylpeilyyn riitti! Juhliin vietäväksi kaakkusesta ei ollut, mutta jäipä sitten meille enemmän. Moni kakku päältä ruma, mutta herkkua sisältä!