Joinakin hetkinä

Kun haen illalla pihalta salaattia, sytytän jo rappuun valon. Samettikukkien hehku on hämärässä melkein liian kirkas, lehmus on vasta alkamassa. Taisin vähän ihastua välimerellisiin ruoka-aineksiin, ja aika paljon sinivalkoiseen tunisialaiseen vatiin.

lehmuskukkii

tuntematonruusu

samettikukat

välimerensalaatti

Sata syytä olla onnellinen, nro 2

Teimme pelkomörköjen kanssa sopimuksen: tarjoan heille mukavat asuinsijat huoneestani sillä ehdolla, etteivät ne enää sekaannu asioihini. Aurinko saapui tänä aamuna vahvistamaan aselevon, ja nyt olenkin päättänyt suurimman ongelmani olevan pakastimen huonolta näyttävä mustikkatilanne. Onkin siis hyvä hetki palata onnellisuus-syiden pariin.

SATA SYYTÄ OLLA ONNELLINEN, NRO 2: Hyvä (itse tehty) ruoka

En ole ollut aina innostunut ruoanlaitosta. Suurimman osan elämääni olen elänyt ruispaloilla ja makaronilla (ketsupin kera), ja mielestäni pärjännyt aivan mainiosti. Joitain vuosia sitten tapahtui kuitenkin sellainen muutos, että taloudessani olikin yhtäkkiä mies, joka tykkäsi syödä. Mitä enemmän, sen parempi. Turjake viis veisasi leipäpaloistani, sillä eiväthän ne mitään oikeaa ruokaa ole, ja niin pikku hiljaa esimerkkiä seuraten rupesin minäkin häärimään enemmän kyökin puolella.

Välillä saatan edelleen taantua hetkeksi ruispala-asteelle, mutta vaiheet ovat yleensä lyhyitä. Hyvän ruoan itse valmistaminen alusta loppuun on kuitenkin niitä elämän pieniä iloja, joihin jokaisella meistä on varaa.

Eilen olin täysin lukossa ruoan suhteen. Olen kokkaillut viime aikoina jo ties kuinka monta kertaa wokihkoa (kasviksia + paljon voita + paljon mausteita), ja jotain muuta tuli keksiä. Onneksi on ruokablogit! Pienen kaivelun jälkeen vastaani tuli Chocochilin linssi-punajuurilaatikon ohje, ja sellaisen iltasella pyöräytin.

LINSSI-PUNAJUURILAATIKKO

650 g punajuuria
2 dl vihreitä linssejä
hyvä loraus oliiviöljyä
vajaa 0,5 tl muskottipähkinää
1 rkl kuivattua timjamia
suolaa
mustapippuria
2 dl kermaa

Huuhtele linssit ja keitä ne pehmeiksi (lisäsin keitinveteen suolaa ja laakerinlehden).
Kuori punajuuret ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Sekoita punajuuriraasteen joukkoon oliiviöljy, keitetyt linssit, muskottipähkinä ja timjami. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Levitä seos uunivuokaan ja kaada kerma päälle. Peitä foliolla.
Paista vuokaa foliolla peitettynä 225 asteessa, kunnes laatikko on laatikkoa eikä keittoa. Otin puolen tunnin jälkeen folion pois ja paistelin vielä noin 15-20 minuuttia.

Tuli oikein hyvää, ja tästä takeena on myös kahden kämppiksen sana. Lisäksi tein koulutyyliin porkkana-appelsiinisalaattia ja kylläpä sekin maistui näin vuosien tauon jälkeen. Varmasti teen näitä kumpaakin vielä toistekin.

Kyökkikuulumisia

Välillä menee viikkoja niin, ettei keittiössä tule juurikaan hyörittyä munanpaistoa tai teenkeittoa kauemmin. Nyt on onneksi vapun jäljiltä panostettu vähän ruokapuoleenkin.

Lauantaina herkuteltiin tortilloilla. Lätyt tehtiin itse, aiemminkin mainitulla ohjeella. Maissijauhot tosin loppuivat kesken, mutta ihan hyvin onnistuivat reilummalla vehnälläkin. Täytteinä oli perinteisiä marinoituja kasviksia, guacamolea, kermaviilikastiketta sekä salaattia, kurkkua ja tomaattia. Ehkä halloumia olisi vielä voinut pöydässä olla, mutta ei noistakaan nälkä jäänyt.

Maanantain perussalaatti

Sunnuntaina tein peeämmää (eli perusmättöä) with a twist. ”Alkuperäinen” ohje kuuluu jotakuinkin seuraavasti:  
– pilko pannulle kaikkea kasvista, mitä kaapistasi löytyy
– lisää purkki tomaattimurskaa sekä purkki papuja
– jos kermaa sattuu löytymään, niin sitä voi kanssa sekaan lorauttaa
– tarjoillaan yleensä hyvin maustettuna lohkoperunoiden kera

Söin kyseistä sapuskaa vähintään viikoittain noin vuoden, joten vähemmän yllättäen jossain vaiheessa kyllästyin, siitä siis tuo mainittu twist. Nykyisin olenkin aika pitkälti hylännyt tomaattimurskan ja teen peeämmän itämaisempaan tyyliin.

Tällä kertaa pannulle päätyi sipulia, valkosipulia, kaalta, kesäkurpitsaa, kikherneitä, purjoa, kermaa ja paaaljon mausteita: suolaa, pippuria, currya, jeeraa, inkivääriä, chilitahnaa, paprikaa, fenkolia… En edes muista kaikkea. Höysteenä oli timjamilla ja rosmariinilla maustettuja lohkoperunoita ja -porkkanoita. Aijjettä! Peeämmässä kivointa on se, että se maistuu aina erilaiselta, kyllästymiseen siis menee helpostikin vuosi.

Sitten jotain ihan muuta. Kokkaan harvoin kalaa, mutta nyt tuli sellaisen ruoan tarvis. Valinnanvaraa ei kauheasti ollut, joten tartuin kirjoloheen. Yritän olla kalaostoksissani(kin) erilaiset asianhaarat huomioon ottava, ja siihen onkin hyvänä apuna ollut WWF:n julkaisema Kalaopas (jonka voit ladata pdf:nä täältä). Kirjolohi ei mikään paras vaihtoehto ole, mutta eipä tässä mitään pyhimyksiä yritetäkään olla.

Kalan pala päätyi uuniin sipulin, kerman ja mausteiden (suola, valkopippuri) kanssa. Lisäksi tein kukkakaali-porkkana-persilja-perunamuusia ja perussalaattia (kaalta, kurkkua, paprikaa, purjoa, raejuustoa, mausteita).

Tälle iltaa ajattelin vielä pyöräyttää jotain niinkin ihmeellistä kuin mansikkarahkaa. Vaan eipä sitä aina kaiken tarvitse niin erikoisspesiaalia ollakaan. (Ja juuri sopivasti tv:stä on alkamassa Kaappaus keittiössä, jonka illan jaksossa ”Kari tapaa espoolaisen nuoren äidin, jonka mielikuvitus loppuu keittiössä ja perhe syö viikosta toiseen samoja ruokia.”)

Eilen, tänään ja huomenna

Olipas se vappu! Eeva Kolu kirjoitti blogissaan aikuisemmasta vapusta verrattuna opiskelijavappuun – meidän juhlintamme oli jotain siltä väliltä. Ruokaa oli reilusti, ja alkuilta oli sovelias perheen pienimmillekin – loppuillasta nautiskeltiin kotiviiniä (kylläkin hyvää sellaista) mistäpä muustakaan kuin Mehukatti-törpöstä ja heiluttiin nainen ja ukulele -keikalla keittiössä.

Aaton pöytä notkui herkkuja! Mitään varsinaista ruokateemaa ei ollut, vaan toimittiin nyyttäriperiaatteella. Isäntäväen panostuksena suolaisten pöydästä löytyi coleslaw’ta (jossa oli potentiaalia, mutta liika etikkamarinointi teki mausta vähän liian tymäkän), perunasalaattia (ohje Pirkka-sivustolta), guacamolea (ohje Hidasta elämää -sivustolta, tomaatin laitoin kokonaisena, hunaja unohtui ja korianteria ei ollut), pesto-tomaatti-mozzarella -leipäsiä, soijanakkeja ja ruissipsejä.

Muiden tuomia herkkuja olivat pastasalaatti, juuressipsit, porkkananpalat ja wasabi-dippi sekä suolakeksit ja tuorejuustot.

Makealle osastolle tein basilika-omenatorttua, jonka ohje löytyy Yrttitarha.fi:n keittokirjasta. Ohjeeseen joutuu rullailemaan aika pitkän pätkän, joten kirjoitetaanpas se tähän muistiin.

Kuva täältä
Basilika-omenatorttu
Ursula Pelttari, Tuoreet mausteyrtit 
Taikina:
250 g voita
300 g puolikarkeita vehnäjauhoja
Täyte:
150 g sokeroitua omenasosetta
1 dl silputtua basilikaa
Pinnalle:
250 g maitorahkaa
200 g kermaviiliä
1 muna
2 rkl sokeria
Nypi voi ja jauhot taikinaksi ja painele se piirakkavuokaan niin, että taikina nousee myös reunoille. Paista pohjaa 250 asteessa noin 10 minuuttia. Levitä täytteeksi omenasose, johon on sekoitettu basilika. Vatkaa kananmuna hajalle, sekoita se rahkan, kermaviilin ja sokerin kanssa ja levitä seos varoen tortun pinnalle. Paista kunnes pinta on hyytynyt ja saanut hiukan väriä – n. 25 minuuttia 225 asteessa (pidin vähän kauemmin, jopa lähemmäs 40 minuuttia).

Omenasosetta ja sokeria olisi voinut laittaa hiukan enemmän, mutta ei tuossakaan valittamista ollut. Hyvin upposi juhlijakansaan!

Torstaina oli karistettava vapun pölyt harteilta, ja palattava arkisten aherrusten pariin koulun penkille. Päivä hujahti keittiöhommissa. Teimme erittäin herkullista piirasta vuohenputkipienokaisista, karvasmantelin makuista piirakkaa omenasoseesta ja pihlajansilmuista sekä loimutimme lohta ja paistoimme siikaa.

Kuva täältä

Tänään siivoilimme vähän pihan yrttilaatikoita ja koulimme kasveja. Ihan mukava ja leppoisa päivä, ja siksi mainitsemisen arvoinen, että se oli viimeinen varsinainen opiskelupäiväni tuossa opinahjossa! Jäljellä ovat enää kaksi näyttöpäivää ja viimeinen viikko luokkaretkineen ja muine hauskuuksineen (johon en kyllä todennäköisesti pääse osallistumaan, plääh).

Kaksi vuotta on mennyt hetkessä, mutta huh sitä tiedon määrää, jonka olen saanut tänä aikana omaksua! Syksyllä sitten nokka kohti uusia haasteita. Ainakin toivottavasti… Olen viettänyt aikaa työttömänäkin, ja siihen hommaan en haluaisi kyllä ihan heti palata.

Niihin kahteen näyttöpäivään ei hupsista vaan olekaan enää kuin reilu viikko, joten tulevat päivät pitäisi viettää tiiviisti näyttötöitä ahertaen. Huomenna aion kuitenkin toimia ensin ikkunanpesupiikana ja sitten kestittää ystäväpariskuntaa, joiden näkemisestä onkin kulunut jo ihan liian pitkä aika. Toivottavasti aurinko ei ihan täydeltä terältä paista koko viikkoa, jotta maltan uurastaa neljän seinän sisällä… Pah, ketä tässä yritän huijata, paista vaan armas pallonen!

Pihvinpurijat

Eilen koettelin rajojani ja yritin paistaa punajuuripihvejä. Maku oli oikein mainio, mutta koostumus vähän niin ja näin. Luulen, ettei ongelma ole niinkään taikinalähtöinen, vaan kyse on ennemminkin kärsimättömyydestäni. Lettujenkin kanssa olen ihan onneton. Jotenkin se lieden ääressä seisominen ja kellon vahtaaminen eivät vain kuulu omaan käsitykseeni kivasta kokkailusta.
Mutta, kuten sanottua, pihvit olivat varsin maistuvia koossapysymisongelmistaan huolimatta, joten kirjataanpas ylös, mitä niihin oikein tulikaan. 
Alkuperäinen ohje aiemminkin mainitusta opuksesta Rakkautta, oliiveja ja timjamia – Hyvän olon ruokaa (Anna Bergenström ja Fanny Bergenström, 2004), oma sovellukseni meni näin:
Punajuuripihvit
3 keskikokoista perunaa (keitettynä)
4 vähän pienemmän puoleista punajuurta (keitettynä)
1 muna
vajaa tl suolaa
noin 1 tl yrttimausteita
ehkä ruokalusikallisen verran korppujauhoa tai muuta vastaavaa
(olen säästänyt kuivuneita leivänpaloja […], 
ja pistin nyt yhden palasiksi vasaran ja leivinpaperin avulla)

Muhjaa perunat itsellesi sopivalla tavalla. Raasta punajuuret perunoiden joukkoon (tai tee kuten minä, ja laita joku muu raastamaan, jos et itse jaksa). Lisää joukkoon muut ainekset ja sekoittele tasaiseksi haarukalla. Anna maustua 10-15 minuuttia, muotoile pihveiksi
ja paista muutama minuutti molemmin puolin.
Meillä pihvit tarjoiltiin keitetyn ohran, salaatin ja jogurttikastikkeen kera. Salaatissa oli kaalta, purjoa, kirsikkatomaatteja, kurkkua ja avokadoa (sekä hamppuöljyä, omenaviinietikkaa, suolaa ja mustapippuria), jogurttikastikkeen maustoivat chilikastike, omenaviinietikka, suola, sokeri, pippuri ja yrtit, muistaakseni ainakin timjami ja basilika. Hyvää oli!

Nyt olisi ryhdyttävä ikkunanpesuun (projekti etenee hitaasti, mutta varmasti), huomista vapunaattoa kun olisi mukavampi juhlia kirkkain akkunoin. Lupasin tehdä pitopöytään omena-basilikatortun (sellaista tekivät koulussa luokkakaverit ja jestas sentään, kun oli herkullista), raportoin siitä sitten myöhemmin. Miehenpuolikkaan sain houkuteltua (eli kiristettyä) tekemään perunasalaatin. En ole muistaakseni itsekään koskaan tullut mokomaa tehneeksi, joten odotan lopputulosta mielenkiinnolla!

Kuva täältä
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin – hyvää vappua!

Sekasotkusalaattia

Joskus yllättävätkin makuyhdistelmät toimivat. Tai mistä minä tiedän olivatko ne nyt niin kovin yllättäviä, siis meidän keittiömme ulkopuolella ainakaan. No, joka tapauksessa, salaattia tehtiin ajatuksella ”mitä kaapista löytyy” (rehellisyyden nimissä mainittakoon, että lähikaupankin antimia hyödyksi käytettiin) ja siihen tuli seuraavanlaisia aineksia:

 Kuva täältä, Creative Commons -lisenssi

– yksi avokado
– noin puolikas punasipuli
– yksi omena
– puolikas paketti fetaa (tai mitä salaattijuustoa se nyt onkaan)
– kaksi tomaattia
– puolikas kurkku
– salaattia muutama lehti
– puoli purkkia (valutettuja ja huuhdeltuja) kikherneitä

Lisäksi heittelin päälle hamppuöljyä, sitruunamehua, omenaviinietikkaa, suolaa, mustapippuria, sokeria, timjamia ja yrttisekoitusta (eli suurin piirtein samoja juttuja, joita yleensäkin salaattiin mausteeksi laitan).

 Kuva täältä, Creative Commons -lisenssi

Ai että oli namia! Tarkoitus oli myös keittää viereen pari kananmunaa, mutta oli tuossakin siihen nälkään tarpeeksi mahantäytettä. Valokuvia ei taaskaan ole itse ruuasta, mutta sellaista värikästä möhjöä se oli, ei niin kovin kuvauksellistakaan.