Joinakin hetkinä

Kun haen illalla pihalta salaattia, sytytän jo rappuun valon. Samettikukkien hehku on hämärässä melkein liian kirkas, lehmus on vasta alkamassa. Taisin vähän ihastua välimerellisiin ruoka-aineksiin, ja aika paljon sinivalkoiseen tunisialaiseen vatiin.

lehmuskukkii

tuntematonruusu

samettikukat

välimerensalaatti

Mainokset

Syyään eka (vaikkapa herkullisia pasteijoita)

Ajattelin blogia muuttaessani innostuvani varmasti nyt uudella tarmolla päivityshommiin, uudet kauniit sivut ja kaikki, mutta kävikin juuri päinvastoin. Osaksi syynä on ollut yleinen kiire ja vastentahtoisuus ruudun tuijottamiseen, osaksi tekniset ongelmat, joiden määrä tuntuu olevan olosuhteista riippumatta aina vakio. (Ystävä lähti pidemmälle reissulle ja antoi lainaan tietokoneensa. Tässä tietokoneessa ei ole muistikortinlukijaa eikä minulla sopivaa johtoa kameraan – olen siis tähän asti ladannut kuvat ensin omalle koneelleni ja sieltä sitten jotakin reittiä tälle lainapelille muokattavaksi ja esiteltäväksi. Nyt tajusin, että voinhan käyttää toista kameraani, johon piuha löytyy, muistikortinlukijana ja siirtää kuvat sen kautta. Avot!)

Jonkinlainen päivityssuma on kuitenkin ehtinyt (päässäni) syntyä. On tässä maailman rajattomuudessa huonotkin puolensa, jos kirjoittaisi vain tietystä aiheesta, ei runsaudenpula pääsisi vaivaamaan. Vaan kun en ole yhden asian ihminen, niin en ole. Ja mikäpäs siinä. Sekalaisella sillisalaatilla siis jatketaan edelleen!

Koska ruoka-asiat ovat jääneet ihan kaikenlaisten käsityö- ja muiden vinkeiden varjoon, kirjattakoon muistiin nyt eräs ensikertalaiskokeilu, nimittäin em. kuoman läksiäisjuhliin valmistamani pasteijat. Lupasin läksiäislahjaksi valmistaa pitopöytään jotain toivottua, ja vegaanista suolaista piirakkaa pyydettiin. Jostain syystä, jota en enää muista, päädyin kuitenkin pasteijoihin ja valmiiseen taikinaan.

VEGAANISET NOKKOS-RIISIPASTEIJAT

pasteijat2

Ensin ostin pari pakettia lehtitaikinalevyjä (en tiedä ovatko kaikki vegaanisia, joten kannattaa tarkistaa), irrottelin levyt ja asettelin ne sulamaan. Sitten tein täytteen: keitettyä riisiä, puna-, kelta- ja valkosipulia, nokkosta, mausteita ja purkki kaurakermaa.

pasteijat3

Näppäräsorminen kämppis näyttää mallia kuinka täyttäminen onnistuu. Levyt leikattiin kahteen osaan (pizzaleikkuri oli oiva apuri), ja taiteltiin kolmioiksi. Reunat paineltiin tiukasti kiinni haarukalla.

pasteijat1

Ja sitten uuniin! Enhän minä enää yhtään muista missä asteessa ja kuinka kauan niitä pidin, mutta asia selvinnee taikinapaketin kyljestä.

juhlapöytä

Pasteijat aukeilivat reunoistaan hieman paistettaessa, mutta sisälmys pysyi siellä, missä pitikin, eli sisällä. Aika herkkua oli, vaikkakin vähän vaatimattomasti maustoinkin. Niin oli helppoa, että taitaapa tulla juhliin uusi vakkarivieras!

Nälkähän tässä tulee tuon juhlapöydän kuvaa katsellessa. Onneksi uunissa muhii punajuuri-linssilaatikko, tällä kertaa punaisilla linsseillä. Seuraavaksi sitten virkataan!

Piirakkaa ja pukineiden piilotusta

Kuten muuallakin, on täälläkin syöty omenapiirakkaa ja juotu teetä. Parista ohjeesta yhdistellen saatiin aikaiseksi just hyvä pohja makealle piirakalle. (Just hyvällä tarkoitan sellaista kuohkeaa, en ole niin suuri murutaikinoiden ystävä.)

MAKEA PIIRAKKA
2 munaa
0-2 dl sokeria 
2 dl vehnäjauhoja
1-1½ tl leivinjauhetta
50-100 g voita
täytteitä (omenaa, mansikkaa, raparperia, mustikkaa…)
mausteita (sokeria, kanelia, inkivääriä, pomeranssia…)
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää muna-sokerivaahtoon. Lisää sulatettu voi, sekoita tasaiseksi ja levitä (leivinpaperilla suojattuun tai voideltuun) piirakkavuokaan. Painele pinnalle haluamasi täytteet ja ripsottele päälle mausteita. Paista 20-30 minuuttia 180-200 asteessa. Muista nauttia!

Keittiöaskareiden lisäksi olen myös vähän askarrellut. Kotomme kolmesta makuuhuoneesta vain yhdessä on kiinteät kaapit, joten vaatteita on täytynyt asetella luovahkosti sinne ja tänne. Kuten muun muassa kirjahyllyyn.

Jo ennestään sekalaista yleisilmettä eivät suinkaan parantaneet nuo alusvaatteita ja sukkia sisältäneet muovikorit, joten sisustushuumassani tartuin pariin pahviseen kotilaatikkoon, saksiin, liimapurkkiin ja läjään askartelua varten hankittuja lastenkirjoja.

Sekalainen yleisilme ei tästä juuri parantunut, mutta piristyipä kuitenkin!

Tuttuun syystyyliin mielessä on niin paljon kaikenlaisia ideoita, ettei meinaa osata tarttua niistä yhteenkään. Sukkahommia pitäisi ainakin, kun menin ja ostin sen Sukkalehden. Seuraavaksi kuitenkin jotain ihan muuta, kun katsotaan mitä tämänpäiväisestä 50 sentin kirpparilöydöstä saankaan aikaiseksi…

Popcorn-leipää ja riuskoja rieskoja

Ilman viilennyttyä uunin lämmittäminen ei tunnu enää täysin järjenvastaiselta touhulta, niinpä olen innostunut hieman leipomaan. Tosin näiden leipästen tekoa ei juuri leipomiseksi voi kutsua, sen verran yksinkertaisesta puuhasta on kyse.

Eräänä päivänä törmäsin jossain internetin syövereissä maissinäkkäriin, jonka ohje löytyy myös maissijauhopussin kyljestä (linkin takana alkuperäinen på svenska) ja jonka valmistin jotakuinkin näin:

MAISSINÄKKÄRI

2 dl maissijauhoa
auringonkukan-, hampun- ja seesaminsiemeniä
½ dl rapsiöljyä
2 dl kiehuvaa vettä
suolaa

Sekoita paksuksia puuroksi, levitä pellille (ohjeessa käskettiin kikkailemaan kahdella leivinpaperilla ja kaulimella, mutta levitys onnistui myös nuolijalla aivan hyvin) ja paista 150 asteessa noin 40 minuuttia.

Lopputulos oli aika, no, maissinen ja öljyinen, siis perinteiset kattila-popcornit erehdyttävästi mieleen tuova. Ei suoraan ö-mappiin, mutta tuskin tästä ikisuosikiksikaan on. Iso plussa kuitenkin äärettömän helposta ohjeesta!

Sitten seuraavaan. Tällä kertaa inspiroiduin nokkoskräkkereistä, joiden ohjeen löysin kuka ties mistä.

TATTARI-NOKKOSRIESKAT

2 dl tattarijauhoja
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
auringonkukan-, hampun-, seesamin- ja kurpitsansiemeniä
kuivattua ja jauhettua nokkosta
suolaa
n. 1 ½ dl vettä
loraus oliiviöljyä

Sekoita tasaiseksi ja painele tai kauli ohueksi kerrokseksi pellille (siirrä ritilälle). Paista n. 175 asteessa kunnes kyllästyt (tai toimi kuten alkuperäisessä ohjeessa: 180-200 astetta, 15 minuuttia, kääntö, 10 minuuttia).

Ihan kräkkereiksi asti nämä eivät paistajan kärsimättömyydestä johtuen päässeet, mutta puolipehmeä koostumus ainakin minulle maistui. Vaikka tattari on ravintoarvoiltaan melko lailla samoissa lukemissa kuin täysjyvävehnä, tuntuivat leivät tavallista tuhdimmilta. Tätä ohjetta tulee varmasti käytettyä uudelleen, ainakin variaatoiden pohjana.

Loppuun vielä terkut neulomusrintamalta, valmista tuli!

Pestoa ja parfyymeja

Laidunkausi on vappuhulinoista selvittyäni jatkunut vahvasti. Tällä viikolla olen nautiskellut pihan (ja ikkunalaudan) antimia peston muodossa, sekä pastan että pizzan kera.

KESÄPESTO
Kerää pihalta mitä satut löytämään. Oma versioni koostui pääasiassa vuohenputkesta, mutta joutuipa mukaan pari voikukan lehteäkin (sileämpilaitaisten sanotaan olevan maukkaampia). Lisää basilikaa, (oliivi)öljyä, valkosipulia maun mukaan sekä suolaa ja surauta sileäksi.
Rakkausmönjää!

Pizzana vanha tuttu rucola-mozzarellalätty. Nam nam!

Maanantaina Mrrrttakerhossa askarreltiin tulevaa äitienpäivää ajatellen kiinteitä parfyymeja, jollaisia viime keväänä tein koulun näyttöä varten.

Eräs äiti (muiden joukossa) varmasti ilahtuu Kontiaisen kyynel -tuoksusta…

KIINTEÄ PARFYYMI

Sulata vesihauteessa n. 5 grammaa mehiläisvahaa.
Sekoita toisessa astiassa haluamasi eteeriset öljyt (yhteensä 20-30 tippaa) ja jojobaöljy (5-10 ml).
Kaada öljyt vahan sekaan, sulata ja kaada kippoon. Ja siinä se!

Tuoksuja valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että jokainen yhdistelmä sisältäisi ainakin yhden juurituoksun, sillä ne toimivat ikään kuin parfyymin fiksatiivina. Viimeisessä vaiheessa on myös tärkeää olla lämmittämättä parfyymia liikaa, sillä lämmitettäessä eteeriset öljyt haihtuvat nopeasti.

Loppuun vielä tärkeä muistutus, joka vastaani tuli Helsingin vappureissulla:

Toukokuu vaikuttaa varsin lupaavalta alkupäiviensä perusteella!

Tuparihyvää

Kuten kaikissa kunnon kemuissa, oli meidänkin juhlien yksi ohjelmanumero syöminen. Ruokaa ei ollut mielestäni ihan riittävästi (en ole koskaan ollut järjestämässä noin suuria pirskeitä plus laskin sen varaan, että pari ruokahalustaan tunnettua toveria eivät saapuisi nälkäisinä), mutta jospa laatu korvasi kuitenkin määrän. Ainakin peräti äänestyksen kautta pöytään päätynyt porkkanakakku sai suuria kehuja, ja kehtaan olla samaa mieltä sen pikkunokareen perusteella, jonka ehdin itse maistaa. Kuvia en ehtinyt napsia pitopöydästä, mutta kylläpä työ tiiättä miltä porkkanakakku näyttää.

Alkuperäinen ohje on ilmeisesti Saara Törmän kirjasta Saa vaivata, minä löysin reseptin keittiönkaapistamme, ja sovellukseni meni jotakuinkin allaolevasti.

PORKKANAKAKKU

4 ½ dl porkkanaraastetta
3 ½ dl fariinisokeria (tai sokeria ja siirappia)
2 dl öljyä (laitoin pari isohkoa ruokalusikallista sulaa kookosöljyä)
1 ½ dl vettä
5 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
1 ½ tl soodaa
½ tl suolaa
1 ½ kanelia

Kuorrutus:

300 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
mantelirouhetta

Sekoita sokeri, öljy ja vesi. Sekoita toisessa astiassa kuivat aineet ja lisää sokeriseokseen. Lisää porkkanaraaste. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia tai kunnes kokeilutikkuun ei tartu enää taikinaa. (Meidän tehouunissamme pienehkölle pellille levitetty kakku ehti käväistä hätäisesti 15 minuuttia.) Sekoita kuorrutteen aineet yhteen (paitsi mantelirouhe) ja levitä jäähtyneen pohjan päälle. Koristele mantelirouheella.

Porkkanakku maistuu parhaimmalle seuraavana päivänä, joten tein pohjan perjantaina ja kuorrutteen lauantaina. Alkuperäisessä ohjeessa kuorrutteeseen tuli vielä rasvaa, mutta en kokenut sitä välttämättömäksi. Ehkä saatoin lirauttaa hieman vettä kuorrutetta notkistamaan, mutta varmaksi en mene vannomaan. Kokeilemalla pääsee parhaaseen lopputulokseen. Herkkuhetkiä!

Villiintymistä

Pariin viime viikkoon on kuulunut vauhtia, vilskettä ja vilinää. Jatkuvasti lisääntyvä auringonvalo aktivoi, ja uuden kodinkin vaikutusta lienee se, että harvemmin tekee mieli vain lojua. Olen puuhastellut myös toisaalla, kuten kuvakavalkadista huomaamme. Hyviä päiviä!

Toissa viikonloppuna olin serkkupojan luona juhlissa, joiden yksi ohjelmanumero oli oman syrjäytyjän rakentaminen.

Innostuneita rakentajia ja hämmentyneitä koiria riitti ja ilta meni paljussa istuessa lumisateesta ja seurasta nauttien. On se vaan onni, että on sellaisia sukulaisia, joilla on parhaimmat kemut!

Mrrrttis kokoontui lauantaina ensi kertaa Vuohenpäälle ja tällä kertaa aiheena oli oman ex libriksen värkkäys. Vaihtoehtoisia tekotapoja oli useita, minä valitsin perinteisen kaiverra ja paina -tekniikan.

En ole ihan täysin tyytyväinen aikaansaannokseeni, mutta kyllä tuo asiansa ajaa. Yllättävän kivaa hommaa, näpräys-luonteestaan huolimatta!

Eräs ehtoo ähräsin iltapuhteena parit purkit, yhden jopa ihan valmiiksi saakka ja kaksi vaiheeseen.

Eilen uunista ulos pullahtivat ensimmäiset ruisleipäni! Hyviä tuli, uskallan koettaa uudemmankin kerran.

Puikoilla kilisee taas superhelppo syyspipo, tällä kertaa 90 silmukalla ja 3 ½ pyöröpuikolla. Kuvio näyttää ainakin minusta kivemmalta kuin edellisessä versiossa ja muutenkin alkukankeudesta päästyäni pipo on edennyt vauhdikkaasti.

Semmoista kevätvilliä täällä! Vaan saapa sitä jo ollakin, ainakin sitä mieltä ovat alle viikon vanhat kylvökset keittiön ikkunalla, joista jotkut jo lähentelevät parin sentin pituutta. Ihanaa seurata pikkuisten kasvua ja kevään etenemistä!

Suorastaan super siemenmysli

Joskus sitä voisi tarttua asioihin käytännön tasolla vähän nopeamminkin. Olin suunnitellut myslin tekoa jokusen vuoden, ehkä noin viisi, ja jo tänään sain vietyä asian toteutukseen asti. Kestihän koko hommassakin varmaan ainakin puoli tuntia. Voi minua ja ikuista suunnitteluani… Mutta jos harras suunnittelu korreloi onnistumisen kanssa, niin kuin tämän herkun kanssa taisi käydä, niin mikä jottei!

(Ohjeinspiraatio Kemikaalicocktailista)

HERKKUAKIN HERKUMPI SIEMENMYSLI

5 dl kaurahiutaleita
kurpitsan-, auringonkukan-, seesamin- ja hampunsiemeniä
~ ½ dl oliiviöljyä
~ 1½ rkl hunajaa
kuivattua omenaa
mustaherukkajauhetta (mehunkeitosta jäänyt mäski kuivattu ja jauhettu)
(pari tl sokeria)
kanelia

Sekoita kaurahiutaleet ja siemenet. Sulata hunaja öljyyn, mutta älä anna seoksen kiehua. Sekoita kaurahiutaleet ja siemenet hunaja-öljyyn, levitä pellille ja paahda 175 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Sekoittele välillä ja tarkkaile, ettei pala! Valmista on, kun tuoksuu ja näyttää hyvältä. Sekoita loput ainekset paahdettuun myslipohjaan, syö ja ilostu!

Mysliin voi laittaa mitä vain mieleen sattuu juolahtamaan: kaurahiutaleita, öljyä ja makeutusta pohjaksi ja loppujen kanssa taivas on rajana. Luulen, että homma on kohdallani aina tyrehtynyt siihen, etten useimmiten omista pähkinöitä, vaan erittäin hyvin tuli pärjättyä ilmankin. Onneksi jääkaapissa on vielä mummon tekemään lappapuuroa, muuten voisi tuo myslisatsi humpsahtaa hetkessä…

Sata syytä olla onnellinen, nro 2

Teimme pelkomörköjen kanssa sopimuksen: tarjoan heille mukavat asuinsijat huoneestani sillä ehdolla, etteivät ne enää sekaannu asioihini. Aurinko saapui tänä aamuna vahvistamaan aselevon, ja nyt olenkin päättänyt suurimman ongelmani olevan pakastimen huonolta näyttävä mustikkatilanne. Onkin siis hyvä hetki palata onnellisuus-syiden pariin.

SATA SYYTÄ OLLA ONNELLINEN, NRO 2: Hyvä (itse tehty) ruoka

En ole ollut aina innostunut ruoanlaitosta. Suurimman osan elämääni olen elänyt ruispaloilla ja makaronilla (ketsupin kera), ja mielestäni pärjännyt aivan mainiosti. Joitain vuosia sitten tapahtui kuitenkin sellainen muutos, että taloudessani olikin yhtäkkiä mies, joka tykkäsi syödä. Mitä enemmän, sen parempi. Turjake viis veisasi leipäpaloistani, sillä eiväthän ne mitään oikeaa ruokaa ole, ja niin pikku hiljaa esimerkkiä seuraten rupesin minäkin häärimään enemmän kyökin puolella.

Välillä saatan edelleen taantua hetkeksi ruispala-asteelle, mutta vaiheet ovat yleensä lyhyitä. Hyvän ruoan itse valmistaminen alusta loppuun on kuitenkin niitä elämän pieniä iloja, joihin jokaisella meistä on varaa.

Eilen olin täysin lukossa ruoan suhteen. Olen kokkaillut viime aikoina jo ties kuinka monta kertaa wokihkoa (kasviksia + paljon voita + paljon mausteita), ja jotain muuta tuli keksiä. Onneksi on ruokablogit! Pienen kaivelun jälkeen vastaani tuli Chocochilin linssi-punajuurilaatikon ohje, ja sellaisen iltasella pyöräytin.

LINSSI-PUNAJUURILAATIKKO

650 g punajuuria
2 dl vihreitä linssejä
hyvä loraus oliiviöljyä
vajaa 0,5 tl muskottipähkinää
1 rkl kuivattua timjamia
suolaa
mustapippuria
2 dl kermaa

Huuhtele linssit ja keitä ne pehmeiksi (lisäsin keitinveteen suolaa ja laakerinlehden).
Kuori punajuuret ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Sekoita punajuuriraasteen joukkoon oliiviöljy, keitetyt linssit, muskottipähkinä ja timjami. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Levitä seos uunivuokaan ja kaada kerma päälle. Peitä foliolla.
Paista vuokaa foliolla peitettynä 225 asteessa, kunnes laatikko on laatikkoa eikä keittoa. Otin puolen tunnin jälkeen folion pois ja paistelin vielä noin 15-20 minuuttia.

Tuli oikein hyvää, ja tästä takeena on myös kahden kämppiksen sana. Lisäksi tein koulutyyliin porkkana-appelsiinisalaattia ja kylläpä sekin maistui näin vuosien tauon jälkeen. Varmasti teen näitä kumpaakin vielä toistekin.

Meininkejä

Meno ja mekkala on tällä erää seuraavanlainen: pakkaaminen etenee hitaasti, mutta varmasti. Olen myös onnistunut välttelemään kyseistä toimintaa tehokkaasti vaihtoehtoisin toiminnoin kuten nauttien herkullisista vohveleista Tesomalla, vaihtaen neniä yksivuotiaan kummipoikani kanssa sekä houkutellen kämppiksen ravaamaan kanssani Kaupin pimeitä lenkkipolkuja.

Kuva täältä. Minulle on tulossa muuttoavuksi kolme kappaletta entisiä poikaystäviä… 

Muuttaessani tähän asuntoon neljä kuukautta sitten en tuonut muassani ainuttakaan banaanilaatikkoa. Nyt niitä on täynnä jo viisi eikä loppua näy. Käsityskykyni rajat ovat ylittyneet roimasti yrittäessäni pohtia, miten tavaranmäärä on voinut näin eksponentiaalisesti lisääntyä (ainoa selitys on, että fyysinen omaisuuteni muuttuu öisin laumaksi kaneja, ja kaikkihan tietävät mikä on kanien lempipuuhaa).

Pakkaamisen ja sen välttelyn ohessa yritän syödä ruokakaappejani tyhjemmiksi (lautaseltani löytyi tänään kaali-purjo-oliivi-feta-tomaattisose -hässäkkää perunoiden kera – oli hyvää, uskokaa tai älkää) ja urakoin loppuun kirjastosta lainattua Vish Puri -romaania, jotten vaan sitä muutossa hävittäisi. Lainastosta hallussani on myös Jungin Symbolit, mutta sen urakalla ahmiminen taitaa olla hölmöläisten hommia, jääköön se siis odottamaan parempaa lukuhetkeä.

Kuva täältä

Olo on jokseenkin kaoottinen, mutta hyvällä tavalla. Olisi jo lauantai!