Pestoa ja parfyymeja

Laidunkausi on vappuhulinoista selvittyäni jatkunut vahvasti. Tällä viikolla olen nautiskellut pihan (ja ikkunalaudan) antimia peston muodossa, sekä pastan että pizzan kera.

KESÄPESTO
Kerää pihalta mitä satut löytämään. Oma versioni koostui pääasiassa vuohenputkesta, mutta joutuipa mukaan pari voikukan lehteäkin (sileämpilaitaisten sanotaan olevan maukkaampia). Lisää basilikaa, (oliivi)öljyä, valkosipulia maun mukaan sekä suolaa ja surauta sileäksi.
Rakkausmönjää!

Pizzana vanha tuttu rucola-mozzarellalätty. Nam nam!

Maanantaina Mrrrttakerhossa askarreltiin tulevaa äitienpäivää ajatellen kiinteitä parfyymeja, jollaisia viime keväänä tein koulun näyttöä varten.

Eräs äiti (muiden joukossa) varmasti ilahtuu Kontiaisen kyynel -tuoksusta…

KIINTEÄ PARFYYMI

Sulata vesihauteessa n. 5 grammaa mehiläisvahaa.
Sekoita toisessa astiassa haluamasi eteeriset öljyt (yhteensä 20-30 tippaa) ja jojobaöljy (5-10 ml).
Kaada öljyt vahan sekaan, sulata ja kaada kippoon. Ja siinä se!

Tuoksuja valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että jokainen yhdistelmä sisältäisi ainakin yhden juurituoksun, sillä ne toimivat ikään kuin parfyymin fiksatiivina. Viimeisessä vaiheessa on myös tärkeää olla lämmittämättä parfyymia liikaa, sillä lämmitettäessä eteeriset öljyt haihtuvat nopeasti.

Loppuun vielä tärkeä muistutus, joka vastaani tuli Helsingin vappureissulla:

Toukokuu vaikuttaa varsin lupaavalta alkupäiviensä perusteella!
Mainokset

Ja vielä kerran, pojat!

Tämän blogin ruokaosaston voisi melkeinpä nimetä pizzaosastoksi, tuntuu, etten juuri muuta ikinä kokkailekaan. (No teen minä joskus jotain muutakin. Harvemmin, mutta joskus!)

Tapas-illasta yli jääneet ainekset innoittivat minut pizzahommiin, ja kuten yleensä, tuli tästäkin ihan erilaista kuin mistään aiemmin leipomastani lätystä.

Pohja oli tavanomainen: 2 dl vettä, 25 g hiivaa, suolaa, 4-5 dl vehnäjauhoja ja hyvä loraus oliiviöljyä. Päälle levitin tomaattimurskan asemesta punaisen peston jämät öljyllä jatkettuna, oliiveja, marinoituja valkosipulinkynsiä, aurinkokuivattuja tomaatteja, yhden tuoreen tomaatin ja yhden punasipulin sekä pallon mozzarellaa. Herkkua! Erityisesti pohja onnistui, tomaattimurska taitaa aina kuitenkin vähän vetistää sitä, vaikka tapana onkin kastiketta kasaan keitellä.

Täydenkuun tasapaino

Hyvän ajan teema jatkuu. Perjantaina sain kaksi yövierasta, ja ilta sujahti hetkessä höpisten. Hieman yllättäen olen huomannut, että vieraat tekevät kodin, ja varsinkin yövieraat.

Kokkailtiin herkullista pizzaa (suppilovahveroita, punasipulia, valkosipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja aurajuustoa – huh kuinka hyvää) sekä punaviinisuklaakakkua hieman soveltaen (käytin täysruokosokeria ja vaniljasokeria). Lisäisin vielä kunnollisen tumman suklaan paloja taikinan sekaan makuelämyksen viimeistelemiseksi, mutta varsin maistuvaa oli kaakku noinkin. Elämäni ensimmäinen kuivakakku on siis tullut uunista ulos ja suureksi osaksi huvennut jo parempiin suihin!

Sain myös vyöhyketerapiahoidon! Eihän se varsinaisesti kauhean nautinnollista ole (välillä koskee kovastikin), mutta uskon lopputuloksen olevan pienen kärsimyksen väärti.

Lauantain kirpparikierroksella matkaan tarttuivat sormikkaat (1e) sekä iso patenttikorkkinen lasipullo (75 snt), olen tyytyväinen. Löysin myös ystävälle kauniin huivin, josta ilostuneena tämä antoi omansa kaulastaan minulle. Nyt sain sen tuubi-kauluri-monikäyttöasian, jonka neulomisen aloittamista olen tässä parisen kuukautta harkinnut. Kiitollisna otin lahjuksen siis vastaan!

Ilta puolestaan johdatti minut Nekalaan, ja pienellä kuppilakierrokselle. Saatiin ystävän kanssa juttuseuraa suomalais-nepalilaisesta parivaljakosta, ja kyllähän se minullekin tuli polte lähteä katsastamaan Aasian kolkkaa maailmasta. Ehkä jonain päivänä…

Pikanttina yksityiskohtana illasta mainittakoon keskustelu, jonka kävin pariskunnan miehenpuolen kanssa, kun tämä halusi tarjota meille juomat. Kuten tapoihin kuuluu, estelin ensin, mutta kun mies totesi vakuuttavaan sävyyn ”Kuules, sun vuositulot on vissiin jossain kymppitonnin paikkeilla ja mulla lähemmäs satasta, että jos nyt kuitenkin”, ajattelin minäkin, että eiköhän se nyt sitten käy. Mukavia ihmisiä ja hyviä keskusteluita.

Retkelle unohdin ottaa mukaan korvakorut, ja koska ei Nekalassa nyt minkä sattuu näköisenä voi liikuskella, täytyi penkoa ystävän koruvarantoja. Sattumoisin hän onkin viime aikoina ryhtynyt oikein toden teolla askartelemaan koruja makramee-tekniikalla, ja niinpä oli mistä valita.

Eikö olekin kaunis! Värit ovat kuvassa kovin haljut, mutta jonkinlaisen käsityksen saa varmasti. Sain korun lopulta omaksi, ja siitä tulee varmasti yksi niistä harvoista korvakoruista, joita oikeasti joskus käytänkin. Kun tuo killuu korvassa tulee välittömästi jotenkin viisaampi ja vahvempi olo. Jossain vaiheessa noita on tulossa myyntiin, ilmoittelen kun tiedän paremmin, mutta voi nytkin jo kysellä, mikäli reippaan käsityöläisen matkakassan kartutus kiinnostaa!

Seuraavaksi onkin vuorossa minun kanssa olemista kaiken sosialisoitumisen vastapainoksi. Kiitos kiitos ystävät & toverit, olemassaolo ja kaikki!

Melkein vegaani & viikonloppusuunnitelmat

Lihaton lokakuu inspiroi minutkin ruokakokeiluun: melkein vegaaniuteen. Melkein siksi, että olin jo syönyt voita kun tämän ajatuksen päähäni sain, enkä toisaalta muutenkaan halua lopulta rajoittaa syömisiäni liikaa (yksinkertaiset sääntöni kuuluvat jotakuinkin niin, että elä nyt kauhiana osta niitä ei-vegaanisia juttuja).

Syynä tähän kokeiluun on se huomio, että (kasvis)ruokavalioni perustuu monelta osin eläinkunnan tuotteisiin, ja tämän toivoisin muuttuvan. Että voihan niitä eläimistäkin saatavia aineksia olla, mutta että ne olisivat herkku tai mauste, eivätkä ruokavalion pohja.

Suureen koitokseen päädyinkin heti kättelyssä, kun pizzanhimo iski. ”Mitä on pizza ilman juustoa” murehdin, ja lopputulos oli yksi parhaimmista pizzoistani. (Tosin pikkaisen juustoa pizzaan eksyi, siitä myöhemmin.) Ajatusta hain aiemminkin mainitusta mozzarella-rucolasalaattipizzasta.

MELKEIN VEGAANI PIZZA

Pohjan tein tällä kertaa itselleni hyvin epäominaisesti korvakuulolta. Hiivaa, vettä, suolaa, jauhoja, öljyä, kyllä te osaatte jos minäkin.

Tomaattimurskaa hauduttelin pannulla parin punasipulin ja mausteiden kera, eikä sen ja pohjan lisäksi uuniin päätynytkään muuta kuin mozzarella-tyylistä soijajuustoa.

Kuuman pizzan päälle roiskittiin punaista pestoa (jossa oli kuin olikin juustoa, mutta ilmeisen vähän kun se ainesosalistalla oli toiseksi viimeisenä) ja lehtikaali-tomaatti-oliivi -salaattia, joka oli maustettu perinteiseen tapaan öljyllä, omenaviinietikalla, suolalla, pippurilla ja yrteillä.

Pisteenä iin päällä toimi valkosipuliöljy.

Suosittelen! Suosiosta kertonee myös se, etten ehtinyt saada pellillisestä kuvaa ennen kuin se oli jo huvennut nälkäisiin suihin.

Viikonlopuksi lähden yllä olevan kuvan maisemiin (kiitos serkulleni kuvasta). Otan mukaani yhden ystävän, lämpimiä vaatteita ja rommia. Ja koko menomatkan aion kuunnella Princeä ja ehkä ihan vähän myös Pink Floydia.

Ps. Muistutus: päivä on parasta aloittaa tanssimalla, varsinkin jos aurinko paistaa. Eikä enää itketä, ainakaan niin paljoa!

Turvaruokaa ja oheisaskartelua

Teen lähes viikoittain pizzaa. Aika usein varsinkin silloin, kun luvassa on juhlimista – seuraavan päivän oloa helpottaa kovin, kun ei aamulla ensimmäiseksi tarvitse murehtia ruoasta.

Pizza on helppoa, hyvää ja aina erilaista, eikä siinä oikeastaan voi epäonnistua. Viime aikoina olen kikkaillut täytteiden lisäksi myös pohjan kanssa, vaihtelu virkistää! Yleensä turvaudun focaccian ohjeella tehtyyn pohjaan (en muista enää mistä olen ohjeen napannut), mutta nyt olen tehnyt muutaman kerran myös vähähiilihydraattisen Vyötärön metsästäjän pizzapohjan (sekä maitorahkasta että turkkilaisesta jogurtista).

Eilen päätin kuitenkin kokeilla jotain muuta, ja tein koko höskän ihan reseptin mukaan! Tai no, melkein.

Ohje(et) siis huhtikuun Ruokapirkasta. Pohjan tein oikean ja täytteet vasemman reunan reseptillä, eli lähes pellillinen syntyi jotakuinkin näin:

Mozzarella-rucolasalaattipizza
Pohja
2 dl vettä
25 g hiivaa
0,5 tl suolaa
4,5-5 dl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä

– puuhaarukalla sekaisin, jätä liinan alle nousemaan lämpimään paikkaan

Täyte
noin purkillinen tomaatti-basilikapastakastiketta
sopivasti mozzarellaa
riittävästi juustoraastetta
pestoa

– levitä kastike ja juustot kaulitun pizzapohjan päälle, paista 200-225 asteessa uunin alatasolla, kunnes raaste on sulanut
– nostele kuumalle pizzalle pestonokareita

Salaatti
kirsikkatomaatteja
nippu villirucolaa
1 rkl oliiviöljyä
0,5 rkl omenaviinietikkaa

– levitä salaatti kuumalle pizzalle ja tarjoa heti

Oli juuri niin hyvää kuin miltä näyttääkin, pohja jäi ehkä pikkuisen liian raa’aksi, mutta se ei mitenkään suuresti nautintoa häirinnyt. Olin ostanut avokadonkin, mutta se ei ehtinyt eiliseksi kypsyä, siksi se jäi tuotoksesta pois. Mukavan rasvainen pläjäys eilistä oloa jelppimään.

Keskiviikon näyttötilaisuuksien ohessa meillä oli luonnonmateriaalien oppitunnit, ja sain aikaiseksi tuollaisen kaisla-alusen. Kun koulua ei juurikaan ole enää jäljellä, ovat varsinkin nuo kyseiset tunnit menneet kaavalla ”tehkää mitä haluatte mistä materiaalista haluatte”. Sen verran se oma näyttö jännitti, etten mitään kovin monimutkaista tai luovaa edes yrittänyt, vaan katsoin mitä pari luokkatoveria teki ja matkin menemään. Helppoa ja kivaa tuon teko oli, ainakin letitysvaihe, ompeleminen ei niinkään.

Mutta suhteutettuna keskittymiskykyyni, en voi olla lopputulemasta muuta kuin ylpeä.

Ja niin, kolmonenhan siitä näytöstä tuli, olen iloinen! Viljelyasioihin liittyvä tietotaito on juurikin sitä, mitä ensisijaisesti lähdin tuolta koulusta hakemaan, joten tässä aihepiirissä menestyminen tuottaa erityisesti tyytyväisyyden tunteita. Vaikka, edelleenkin olen sitä mieltä, ettei noilla arvosanoilla pitemmän päälle mitään merkitystä olekaan. Sen verran vain, että tietää jotain jostain tietävänsä, tai sitten ei.

Nyt sitten nokka kohti seuraavia haasteita ja muita mukavuuksia!

Lauttasaari – Kallio – Kruununhaka – Kaleva

Lomailut on lomailtu ja nyt yritän pikku hiljaa palailla arkeen. Retkellä oli rentoa ja leppoisaa, syötiin, juteltiin, naurettiin ja ulkoiltiin, tätä viimeistä jopa sanan varsinaisessakin merkityksessä. Viime vuosina on tullut perinteeksi käydä Helsingissä aina keväisin, tosin tällä kertaa hieman normaalia aikataulua aikaisemmin. Täytynee siis suunnitella uusi visiitti kesälle. En haluaisi kuitenkaan muuttaa pääkaupunkiseudulle, sillä missäpä tällainen hyvin harvoin ulkomaille uskaltava sitten turisteilisi!

Vierailun ruokatarjoilut täytyy mainita erikseen, sen verran mahtavista makuelämyksistä sain nauttia! Yövyin kolmessa eri paikassa, ja jokaisessa ateriat olivat sekä runsaita että erittäin maukkaita. Sain syödäkseni muun muassa herkullista kotitekoista pizzaa, chili sin carnea, blinejä ja ihanaa appelsiini-oliivi-manteli -salaattia.

Herkkupöytien äärestä toissa iltana kotiin palatessa ei tuntunut kovin mieltä ylentävältä nostaa iltapalapöytään perinteiset ruispalat, voit ja juustot, vaan leivoin piirakan. Kuvia siitä ei ole, mutta jo melkeinpä perinteisen, aiemminkin mainitun Välimeren piiraan ohjeen suurin piirtein toteutin. Tein ohjeen puoliksi, ja korvasin osan vehnäjauhoista grahamjauhoilla, muistaakseni hieman ruisjauhoakin mukaan mätkäisin.

Täytteeksi laitoin oliiveja (olivat muuten vielä samasta purkista kuin edelliseen piirakkaan ja aivan hyviä), aurinkokuivattua tomaattia, yhden tuoreen tomaatin, punasipulia ja valkosipulia. Kermaa en laittanut ihan ohjeen mukaan, vaan säästin lirauksen seuraavan päivän munakkaaseen.

Eilen saimme vielä nauttia vieraanvaraisuudesta, kun poikaystäväni sisko kutsui meidät tomaattikeitolle ja ternimaitopannukakulle. En ole tietääkseni ennen maistanut ternimaitoa taikka munatonta pannaria, todella herkullista oli! Täytyy joskus kokeilla itsekin tuota munatonta versiota.

Mutta nyt höpinät sikseen, ja kuvia kehiin!

Herkullista karppipizzaa, täytteinä ainakin suppilovahveroita, fetaa & aurajuustoa, tomaattia, sipulia, kesäkurpitsaa…
 Perjantaina Lauttasaaren rannoilla näki jänniä juttuja! 
Kuvaamisen arvoista oli paljon paljon, mutta ei 
sitten oikein ehtinyt kun piti niin pällistellä.
Yöllä baarista ystävien luo kävellessä ilmassa oli hyviä merkkejä 
(sekä viheliäiseen paikkaan asennettu lipputanko)!
Kruununhaassa Siiri-kissa nautiskeli auringosta.
Maanantainkin kävelyllä näkyi jänniä juttuja, kuten söpöjä karkkitaloja. Kävelyseurana ollutta 1-vuotiasta herrasmiestä seuratessa kamera unohtui aika usein laukun pohjalle, joten vaikka kauniita taloja ja muita maisemia näkyi muistikortin täydeltä, tuli niistä lopulta ikuistettua vain muutama. 
Vaan eivätköhän ne siellä säily, jotta voi joskus ottaa uusintakierroksen!
Ja lopuksi palataan takaisin tuttuihin kuvioihin ja perusasioiden äärelle:
Sekosämpylät
Ohje ruisjauhopussin kyljestä puolikkaana 
ja muutenkin muokkailtuna (tietenkin).
  • 2,5 dl lämmintä vettä
  • puolikas pala hiivaa
  • liraus (~0,5 rkl) siirappia
  • ~0,5 tl suolaa
  • ~0,5 dl öljyä (käytin öljyä aurinkokuivattujen tomaattien purkista)
  • yhteensä n. 6 dl jauhoja, laitoin graham-, vehnä- ja ruisjauhoja sekä kauraleseitä ja spelttihiutaleita
  • muutama ruokalusikallinen siemensekoitusta (pellavan-, seesamin-, hampun- ja auringonkukansiemeniä ainakin taisi omassa sekoituksessani olla)
1. Hiiva liuotetaan veteen.
2. Lisätään siirappi, suola ja öljy.
3. Lisätään jauhoja vähitellen sekoitellen. (En laittanut kaikkea kerralla, reilun desin verran taisi jäädä leipomiseen.)
4. Annetaan kohota noin puoli tuntia.
5. Leivotaan sopivan kokoisiksi sämpylöiksi.
6. Paistetaan 225 asteessa kunnes ovat kauniin ruskeita, noin 20 minuuttia taisi meidän uuniltamme puuhaan kulua.
Alkuperäisessä ohjeessa öljyä tulee kaksinkertaiseen annokseen puoli desiä, mutta laitoin tähän puolikkaaseen melkein saman verran. Siltikin lopputuloksesta tuli mielestäni vähän jauhoinen, seuraavalla kerralla voisinkin kokeilla auttaisiko öljyn lisäämisen asiaan.
Yritän (taas) pysytellä täältä pois seuraavat pari viikkoa, kouluasioiden takia. Toivotaan, että onnistuu! Saa nähdä minkälainen superpostaus sitten on luvassa, kertyy näitä aiheita ja ideoita kuitenkin, vaikka yrittääkin ihan muihin asioihin keskittyä…