Rakkaudesta

Eräänä aamuna huomasin olevani rakastunut. Sinuun, minuun, häneen, noihinkin. Harmaaseen taivaaseen, paljaisiin puihin. Sytytän kynttilät ja lämmitän hämärän, myöhemmin pimeän, ja tunnen saman valon sisälläni.

Valtavasti on rakkaudesta laulettu, tässä kaksi minulle mieluista. Toivottavasti ne tuovat lämpöä kuulijalleen.

Annikki ja kaipuu

Kävin eilen runofestivaaleilla, mutta illan loputtua tunsin olleeni messussa. Hanneriina Moisseinen esilauloi, Wimme Saari joikasi virret ja Mutabaruka saarnasi. Karjalainen kirkkaus ja syvyys, pohjoinen rauha ja harkinta, karibialainen voima ja palo.

Kyllästin itseäni sanalla, laululla, äänellä, runolla. Mikä onni, ettei sanoista tule täyteen!

mynis

Silmäni vettyivät yksinkertaisesta lauseenalusta ”Kun mie aamula herään, ja laitan hellaan valakian…”. En ole kotoisin pohjoisesta, vain vähän pohjoisempaa, mutta silti huomaan rytmissä eron. Etelän kiire ja hämärämmät yöt. Bussiin juokseminen ja luonto rajattuna omiin aitauksiinsa.

taivastayöllä

Sanon kaipaavani suuremman kaupungin elämää ja virikkeitä, mutta lopulta en tiedä onko se vain opittua toistoa. Vaikka asun vain viiden kilometrin päässä kaupungin keskustasta, käyn siellä harvakseltaan ja vielä harvemmin olostani nauttien. Kipitän kiireesti asiani läpi, eikä mielenrauha usein kauaa viivy, jos sattuu saapumaankaan. Näen asfalttia, tiiltä, betonia, rautaa, missä puut, jotka kasvavat mielivaltaisesti minne sattuu ja viis veisaavat riveistä ja jonoista!

lähipolku

No nämä ovat näitä päiviä, kun niin kaipaan puuhellaa ja häiriötöntä linnunlaulua ja taivasta ilman rajaa. Onni on kuitenkin myös paljaat varpaat pihanurmella (tai -sammalella), pyykkinaru ja yöksi peiteltävä kesäkurpitsa. Ja bussikin, joka kulkee aina ja usein.

Kaikenlaisia kuningattaria

Olen minä! Eilen paistamani kuningatarpiirakka nimittäin onnistui kuin onnistuikin. Tuli hyvvää ja palijo, juuri niin kuin ruokaa kuuluukin.

KUNINGATARPIIRAKKA

Pohja

100 g voita
½ dl sokeria
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
1 muna

Sekoita pehmennyt (tai täysin sulanutkin käy, jos sattuu hups niin kuin minulle) voi ja sokeri, ja vehnäjauho ja leivinjauhe. Sekoita aineet tasaiseksi ja levitä irtopohjavuokaan, jonka pohjan ja reunan väliin olet laittanut leivinpaperin. Esipaista pohjaa muutama minuutti 200 asteessa

Täyte

n. 500 g maustamatonta jogurttia
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
mustikoita
vadelmia

Levitä täyte pohjan päälle ja lykkää uuniin 200 asteeseen. Paistoin kiertoilmalla vähän vajaassa 200 asteessa n. 55 minuuttia. Täytteen ei tarvitse olla täysin hyytynyt uunista tullessaan, viileässä vetäytyminen tekee lopun työn.

Inspiraationa piirakkaan toimivat Chocochilin vadelmapiirakan ohje sekä ikivanha Pirkka-lehden kuningatar-jogurttitortun resepti, jonka muistelen joskus onnistuneesti tehneeni. Pohjaan lisäsin maitoa, koska siitä piti päästä eroon. Munan olisi varmaan voinut jättää poiskin (?), täytyy ehkä kokeilla joskus.

Sokerin määrä Pirkan ohjeessa oli isompi, pohjaan tuli 1 ½ desiä ja täytteeseenkin vielä kokonainen desi, mutta ainakin minun makuhermoilleni tuo määrä oli sopivampi.

Pikkaisen kauemmin piirakka olisi voinut viihtyä uunissa, mutta tulipahan ainakin mehevää. Täytekin hyytyi tovin parvekkeella palelun jälkeen tiiviiksi ja salonkikelpoiseksi.

Vaikka piirakka ei ehkä kauneuskuningattaren titteliä voittaisikaan, on se maultaan aatelinen kuitenkin, ja sehän se tärkeintä onkin. Ylevään tunnelmaan voi virittäytyä kuuntelemalla vaikkapa näitä kappaleita herkuttelun ohessa. Nam nam ja näkemiin arvon hoviväki!

10 000 päivää

Tähän on tultu: päivät rapsuttelen seiniä tulevan kodin remonttipuuhissa, illat vahtaan Roswellia (ja kuuntelen välillä vähän Phil Collinsia).

Tosin huomenna on luvassa jotain ihan muuta (tai no päivällä sitä remppaa edelleen), sillä täytän 10 000 päivää ja toverit ovat suunnitelleet juhlavaa tekemistä. Aluksi mennään Rajaportille saunomaan, muusta en tiedä. Hauskaa ja jännää! En taida oikein pitää yllätyksistä, mutta yritän olla reipas ja osata nauttia mukavuusalueeni ulkopuolisista.

Viikonlopun suunnitelmat eivät toteutuneetkaan ihan niin kuin piti, mutta hyvää aikaa oli kuitenkin.

Onnea, onnekasta, onnellista on!

Lamaleipiä, lankaostoksia ja löytöjä

Ystävä tuli yökylään, ja iltapalaksi suunnittelin lämpimät voileivät. Tehdessä tajusin, ettei päälyksiä ollut nimeksikään, ja ruoka toi mieleen lapsuutemme lama-ajan.

(VUODEN 2014) LAMALEIVÄT

– tarjousruisleipää
– rikkailta päiviltä jääneitä säilykkeitä (marinoituja valkosipuleita ja oliiveja – mitään tuoretta ei tietystikään ole varaa ostaa näin sydäntalvella)
– tomaattisosetta (kaupan merkin tuubista)
– kuivettunut juuston jämä (elitisti kun olen käytin kuitenkin luomu-mozzarellaa)
– mustapippuria ja meiramia
– paista grillivastuksen alla kunnes juusto on sulanut

Leipiä rouskutellessa oli hyvä muistella eläkeläistyyliin niitä vanhoja (ei niin) hyviä aikoja, kun pizzaa sai vain juhlapäivinä ja silloinkin korkeintaan kahdella täytteellä, limpparia juotiin vain lauantaisin saunan jälkeen (yksi 0,33 litran pullollinen) ja tarjousbroilerinkoipien perässä saatettiin matkata vähän kauemmaskin.

Ystävän yökyläily johtui muuten aiemmin mainitusta konserttiin kurkistuksesta. Oli De Meyn pöydän taputtelua, Reichin kuuloelimiä hierovaa kilkatusta ja meditatiivista soitantaa sekä musiikkia West Side Storysta – jännittävää, valloittavaa, elämyksellistä, innostavaa! Pitää mennä toistekin, viiden euron lipulle sai hyvinkin vastinetta.

Konsertin jälkeen matkattiin kämppiksen kanssa Lielahteen Lankamaailmaan. Ostoslistalla luki 3 ½ sukkapuikot ja harmaata sukkalankaa. Jossain vaiheessa korissani olivatkin vain nämä ja olin jo suuntimassa kassalle. Sitten tapahtui jotain, ja pussiini tuli pakatuksi hieman useampi kerä.

Olen näemmä kamalan huono vastustamaan hieman erikoisemmista kuiduista valmistettuja lankoja, eivätkä nuo nyt niin kalliita edes olleet (punertavissa on villan lisäksi 30% nokkosta ja tumman violeteissa puolet soijaa). Sitä vain en tiedä, että mihinkä meinaan langat lykätä. Vähän jäin vielä pohtimaan tuota nokkoslangan vaalean roosaa sävyä (kyllä vain!), mutta katsotaan nyt jos saisin itseni hetken pidettyä poissa lankalaarien äärestä.

Mutta jos useampana päivänä käy ostoksilla, eihän niiden loppusummia lasketa yhteen? Esimerkiksi: tokihan kaksi viiden kympin ostosta on varsin eri asia kuin yksi satasen, eikö vaan?

Ostoksista tuli vielä mieleen eräs juttu:

Olen jo hetken haaveillut Tamara Aladinin Merja 5200 -lautasista (oletan noiden olevan niitä ellei samasta kuviosta ole tehty jotain halpiskopiota), ja nyt satuin löytämään niitä lähikirpparilta varsin kelpoon hintaan! Vaikka olen viime aikoina saanut mielihyvää lähinnä ostamattomuudesta, kyllä tavaran hankkiminenkin joskus iloa tuo.

Nyt takaisin kutimien ääreen, seilorisukka etenee kuten myös lompsanlämmitin!

Kultturelli-Elli tanssii

Oho, onpas tulossa viikonloppu.

Kuva täältä

Huomenna menen aamuni iloksi Tampere-talolle Kurkistamaan konserttiin ja illalla tanssin Bollywood-tyyliin.

Lauantaina olisi tarkoitus suunnata kohti Yo-taloa, UNTS UNTS UNTS sanoo Illuminightin äänimaailma ja TÖMPS TÖMPS TÖMPS jalkani.

Sunnuntaipäivä hujahtaa Nia-tanssin merkeissä ja iltasella täyttelen kupuani Vastavirralla vegaani-illallisella.

Jossain välissä tapaan myös tulevan asuinkumppanini (toinen on jo ennalta tuttu) ja käyn Lankamaailmassa pyörimässä (apua).

Jee kivaa!

Kuva täältä

Näin hienolla aasinsillalla päästään sitten siihen, mikä ei ole jee kivaa ja ne ovat ne himputin villapökät. Takakappaleet ovat valmiit ja olen varsin pessimistinen lopputuloksen suhteen. Ajattelin kuitenkin, että teen valmiiksi ja puran vasta sitten. Fiksua, eikö?

Tympäännys ajoi minut kuitenkin eilen pyöröneuleen pariin, ja aloitin villasukat. Se on jee kivaa!

Toivon, että seilori-henkisyys katoaa varren mittaan (vähän turhan asiallisen näköiset noista muuten tulee tulevaa omistajaansa ajatellen). Tuo pintaneule on mukavaa ja yksinkertaista, piirros on jopa minun mielestäni helppotajuinen (vaikka eilen pitikin tovi miettiä luetaanko ohjetta oikealta vasemmalle vai toisin päin – aina ei järki leikkaa ihan heti ensimmäisellä kerralla). Suosittelen, pienellä vaivalla vähän kiinnostavampi tulos kuin pelkkä joustin.

Langat 7 veljestä, ohjeena Novitan pintaneulesukat.

Voisko junassa asua?

Olen matkustanut Valtion Rautateillä elämäni aikana aika hitosti, ensi kertaa varmaan joskus alle vuoden ikäisenä. Välillä kuljin enemmän busseilla, mutta nyt rataverkkomme solmukohdassa asuessani ovat junat taas vieneet voiton. Joskus junassa istuminen on maailman tylsintä tai suorastaan tuskaista (kuten erään kerran Ilosaaresta palatessa), välillä taas ihana rentoutushetki – on matkalla, mutta liikkumisen eteen ei tarvitse itse nähdä lainkaan vaivaa.

Tällä hetkellä nautin tästä taivalluksestani valtavasti. Voin tehdä samoja asioita kuin kotonakin eli neuloa ja kuunnella musiikkia, mutta minun ei tarvitse tuntea itseäni nahjukseksi, sillä olen kuitenkin menossa. Ja kaiken kruunaa tämä upea aurinkoinen talvipäivä ja maisema, joka paranee vaan pohjoisemmaksi edetessä (ja jolle hätäräpsyni eivät lainkaan suo oikeutta).

Kuvissa vilahtelevat eilen alulle pannut villapöksyt, jotka ovat hyvinkin saapa nähä -osastoa (syytän ohjetta, omissa taidoissanihan ei tietystikään ole mitään vikaa).

Ja se tämän hetken maailman paras taustamusiikki: Portugal. The Man – Sleep Forever.

Tervemenoa vanha vuosi!

Pitkäpiimäisemmät pohdinnat piilotin paperipäiväkirjan sivuille, tänne valikoin pari musiikillista esitystä, jotka mielestäni jotenkin sopivat tähän vuodenvaihteeseen.

Asa Foetida – Puusaarna. Tätä Asan levyä olen kuunnellut koko vuoden hyvin aktiivisesti, keskimäärin ainakin viikoittain, enkä ole vielä lähelläkään kyllästymistä. Tämä oli ensimmäinen kappale, joka nousi ylitse muiden ja mikäpäs siinä, onhan se aivan helkkarin hyvä.

Rudimental ja muut – Not giving in. Viimeisen parin kuukauden ajan ollut tehosoitossa tämä. Epäilen, ettei kappale tule kestämään aikaa kovin hyvin, mutta sopii kuin nakit silmille uuden vuoden juhlintaan.

Ultimate Spinach – Mind Flowers. Jos bändillä on noin upea nimi, ei sisältökään voi olla kuraa. Tämän kappaleen löysin ihan tässä viikon sisään. Laulua lienee hyvä kuunnella kun vuodenvaihdetunnelmat alkavat kääntyä aamupuolelle.

Se siitä sitten. Heippa 2013, ei tule ikävä, mutta kiitos kuitenkin kun kävit!

Iloista juhlintaa ja onnea matkoihinne toivotan!