Tässä tämä

feeniks

Tein eilen koulussa tavoitetaulun ensi vuodelle. Täällä pimeydessä on kai turha edes yrittää kuvata muuten kuin sanoin: body love, jooga, parasta aikaa, anna hyvän kiertää, elämä soi duurissa, ote vedestä, ihanat naiset saunassa, yö metsässä päivittää pään, pähkäillään, yhdessä, runo syntyy ykskaks, lämmittäjä luo nautinnon. Välissä raparperin paloja ja kuppikakkuja, kanervankukkia, pellonlaitoja, kirsikan vaaleanpunaa ja omenan valkoista. Eiköhän siinä ole riittävästi tavoitetta.

Tänään tein viimeisen koulutehtävän ja enää on jäljellä kolme koulupäivää (joista kaksi vajaata) ennen pitkää lomaa. Tammikuussa alan suorittaa kahta opintokokonaisuutta päällekkäin, ajatuksina jaa-a ja samalla into mahdollisuudesta haastaa itseni ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen.

aurinkoakin

Tänään kävin ensi kertaa Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa (kiitos V!) ja tiedän, mitä teen joululomalla. Toivon pakkasen nipistelevän poskia, saunan lämmittävän raukeaksi, ja sen päälle haluan käpertyä sohvannurkkaan syömään suklaata ja kääntelemään sivuja. Vuohiksellakin on nykyään sohva, joten epäilen suunnitelman jopa onnistuvan. Ah. Loma, joka tuntuu lomalta. (Kunhan ensin pääsen tästä matkustan sinne ja matkustan tänne ja ostinpas junaliput hölmösti ja mites nämä kaikki tavarat -stressistäni, joka on oikeasti enää vain kaiku, eikä mikään todellinen.)

Oletettavasti palailen tänne vasta ensi vuonna, joten hyvää ”whatever doesn’t offend you”, ollaan lempeitä meille ja muille! ♥︎

(Ps. Liityin Instagramiin, sieltä minut löytää nimellä taimianeta)

joulukortit

korttejajasukkia

Virkattujen sydämien ohje

 

iskänsukat

Aika pitkään minulla oli Hämeenlinnassa vain valkoista ja oranssia lankaa…

Mainokset

Ystävälle ♥

Ystävänpäivälahjaksi ajattelin julkaista vapaaehtoistyöhommia varten askartelemani toivotuslappuset. Olin mukana järjestämässä ystävänpäiväkorttien askartelutuokiota, ja mukaan toivottiin valmiita toivotustekstejä. Oli hauskaa muistella, miten sellaista taitto-ohjelman tapaista käytettiinkään! Linkin takaa voi ladata tulostettavan pdf-version, alla kuvat aikaansaannoksistani. Voilà!

Tallinnan-langoista on valmistunut jo yksi työ! Meditaatiovirkkausluutu eteni päätepisteeseensä, ja tämmöinen siitä tuli:
Noilla väreillä oli ihana tehdä, vaikka muuten olikin aika hankalaa. Olisi aikamoista liioittelua sanoa, että tein rätin tällä ohjeella (koska en vaan osannut, ainakaan kyseisellä langalla ja koukkukoolla), mutta siitä inspiroiduin ainakin. Ja ihan kaunis lopputuloksesta tuli, vähän sellainen erityinen, mutta niinpä on saajakin, varsin erityinen. (Lanka siis Alizen Bamboo Fine ja kolmosen koukku.)

Alkuvuoden askareita

Tähän päädyin: blogin elämä jatkuu! Eräs viisas nainen sai aikaan lopullisen päätöksen muistuttamalla kuinka tärkeää on olla itselle armollinen. Jos joskus en halua kirjoittaa, ei minun ole pakko. Eikä minun tarvitse miettiä sitä, sopiiko joku asia blogini aihepiiriin tai mitä mieltä joku nyt jossain jostakin tekstistäni on. Voinette siis varautua kaikenlaisiin rönsyilyihin, ainakin minä toivon tuntevani oloni täällä täst’edes kotoisammaksi ja sitä kautta vapaammaksi!

Aloitetaan kuitenkin tutuista jutuista: askarteluista. Ei tässä nyt ihan kaikkea päivitystauon aikana tapahtunutta ole ajatus alkaa kuroa kiinni, mutta jos näitä talvisia kuitenkin. Lyhyesti: Pinterestiin liittyminen ja tipattomuus = olen ollut varsin inspiroitunut sekä aikaansaava.

Ensimmäisessä kuvassa on korttiaskartelujani, joista osaan ohjeet ja kaavat löytyvät Pinterestistä. Tuo luonnollisemman näköinen norsu löytyi arkistoistani, voin yrittää skannata sen tänne, jos joku tahtoo kopioida juuri sen.

Pinterestissä näin monta mahtavaa ideaa korvakorujen säilytykseen. Pohdiskelin kanaverkkoa ja pitsiliinaa ja ties mitä, kunnes neuvokas mielitiettyni keskeytti minut: ”Etsitään talosta jotain sopivaa!” Kellarista löytyi vanha sulkapallomaila, josta pesemällä tuli juuri näppärä korvisten säilytin sekä vessan hupaisa sisustuselementti. Yllätyin kuinka vähän korvakoruja omistankaan, vaan ehkä nuo vähätkin tulevat nyt käyttöön kun esille pääsivät.

Näitä ruukunkoristeita (tai -lämmittimiä) on ollut ajatuksena tehdä koko sarja, mutta vasta olen saanut aikaiseksi tämän yhden. Halusin oppia neulomaan siksakkia, ja tuumin, että tällaiset pikkutyöt kävisivät hyvin uusien tekniikoiden ja mallien harjoitteluun (sekä langanjämien hyötykäyttämiseen). Idea näihin on eräiden ystävieni kotoa, siellä melkein kaikki ruukut ovat saaneet kauniit takit yllensä!

Vieressä komeilee askartelemani tulitikkuroskis. Näitä tehtiin pari kappaletta kämppiksen kanssa kynttiläkauden alussa, kun kyllästyttiin kaivelemaan tikkuja sulaneen ja jähmettyneen vahan seasta. Tomaattipurepurkit tuntuivat olevan vähän liian pieniä oikein mihinkään, mutta pöytäroskiskäyttöön ne sopivat mainiosti.

Pinterestiä on kiittäminen myös siitä, että sain viimeinkin opeteltua unisiepparin teon. Kehikkona toimii kadulta löytämäni metallinen melkein-rinkula, jonka teippasin pysymään muodossaan ja päällystin. Kiinnitin solmun vielä kuumaliimalla. (Helppo ohje verkkopussiin kiville täällä.) Luin jostain, että alkuperäisissä unisieppareissa käytettiin punaista narua ja/tai nokkoskuitua, niinpä valitsin verkkoon punaisen nokkosta sisältävän villalangan. Ihan noin pinkkiä se ei sentään todellisuudessa ole! Aukko keskellä jäi vähän turhan suureksi, sillä lanka loppui kesken. Olen kuitenkin tyytyväinen ensimmäiseen tuotokseeni, noita roikkuvia saatan lisäillä vielä.

Tyytyväinen olen myös tähän päivitykseen. Tauko teki hyvää, nyt on taas erilainen into päivittämiseen. Ja tietokonekin oli yhteistyöhaluinen noiden kuvien kanssa, toivon, että hyvässä myötätuulessa saan jatkaakin!

Asiasta ja sen vierestä

Ennalta suunnittelematon kirjoitustauko on venähtänyt yllättävän pitkäksi. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeammalta tuntuu aloittaa uudelleen. On tehnyt mieli kirjoittaa, ja kertoa millaisia puuhia on tullut puuhasteltua, mutta en tiedä onko juuri tämä blogi enää se paras väylä itseilmaisuun.

Ennen kaikkea blogin päivittäminen on ollut käytännön syistä hankalaa ja turhauttavaa ja jäänyt siksi. Valokuvia pitäisi kyetä käsittelemään vähintäänkin pienentämisen verran, ja näillä resursseilla (eli omistamallani tietotekniikalla ja kärsivällisyydellä) työ on ollut varsin vaivalloista, melkeinpä mahdotonta. Puhumattakaan yllättävistä, juuri väärällä hetkellä tapahtuvista verkkoyhteyskatkoksista, jotka saavat kaiken vaivannäön haihtumaan taivaan tuuliin. Ei paljon motivoi. Jossain kohtaa blogin pitäminen toi enemmän stressiä kuin iloa, siispä katsoin parhaaksi vain olla hiljaa. Ainakin näin virtuaalisesti siis. Ja kun on tarpeeksi kauan hiljaa, alkaa miettiä kaikenlaisia vaihtoehtoja ja alkuperäisen ajatuksen ideaa ja ydintä.

Katsotaan nyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Intoa ja inspiraatiota on kuitenkin riittänyt, ja tekemisvauhti on vuoden alun jälkeen kiihdyttyään pysynyt mukavan tasaisena (siitä kertoo muun muassa se, että tilasin juuri pellavakankaita aika monella kympillä…). Jos blogi ei tästä vilkastu (mitä epäilen aiemmin mainituista syistä), voidaan ainakin tapailla Pinterestissä, siellä olen viihtynyt varsin aktiivisesti viime aikoina! Minut sieltä löytää nimellä Tilli Tillinen.

Jottei menisi ihan löpinäksi, niin loppuun vielä pieni maistiainen viime aikojen tekemisistäni.

Syntymäpäiväkortti ystävälle muotoutui toissasyksynä puhelinluettelon väliin jemmatuista haavanlehdistä ja langasta. Lehdet sain leikattua nätisti, kun laitoin ensin molemmille puolille kontaktimuovia. (Vain toinen puolikin saattaisi riittää.) Kontaktimuovi lähti myös siististi pois, eikä jäänyt samentamaan yllättävän kauniina säilyneiden lehtien värejä.

Nähdään, kosketellaan ja pinnaillaan, ollaan hyvin!

Kokeellista korttiaskartelua

Niinhän se on, ettei aina voi onnistua. Ei edes joka kerta.

Tulevana lauantaina on luvassa häät, joihin minäkin olen saanut kunnian osallistua. Lupauduin olemaan vastuussa yhteislahjan kortista, ja heti innostuinkin – kirjontaa tai ainakin ristipistoja pitää kokeilla!

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin. Ruutupaperille suunnittelu ei kummoisia taiteilijan lahjoja vaadi.

Tässäkin kohtaa uskoin vielä tulevaan (ja nyt kun kuvaa tarkastelen, olisi koko homman voinut jo jättää tähän).

Monta monituista päänsisäistä kirosanaa myöhemmin sain kortin valmiiksi. Lisäsin muutaman piston, mutta ei se oikein korttiparkaa pelasta.

Syytän rupuisesta lopputulemasta huonoa lankavalintaa, vähän kärsimätöntä tekijää (olisihan tuohon voinut edes inspiraatioksi jostain mallia katsoa), puolta desiä liimaa sekä Suomen hallitusta, kun sitä nyt vaan on niin hyvä aina välillä syyttää.

Edelleen kyllä pidän korttien kirjomisista ja ristipistoistakin, tuotekehittely jatkuu! (Siis onnea vaan lähitulevaisuudessa juhlivat, jotain tämänkaltaista on odotettavissa…

 – – –

Lisäys: Oho, olinhan minä katsonut mallia, Muita ihania -blogista nimittäin. Muistelin, että tuo kortti oli kirjottu eikä ristipistelty, mutta aikalaillahan tuo yks yhteen on. Harjoitus tehnee mestarin, joten yhä innokkaampana suunnittelen korttipohjien koristuksia!

Super-Mrrrttakerho!

Eilen kokoonnuimme mrrrttojen kanssa ensi kerran uuteen majailupaikkaani. Ohjelmaa oli runsaasti, ja kerhomme kävijäennätyskin rikottiin, kun paikalle saapui kokonaista seitsemän henkeä.

Yksi teemoista oli ruisleivän leivonta. Leipä laitettiin alulle torstaina, jolloin kerho osui leivonnan kolmannelle eli paistamisen päivälle. Ja yllä olevasti se sujui, ohje selvyyden vuoksi myös kirjoitettuna tässä:

Ruisleipä 4 limppua

1. päivä: Laita ämpäriin 1,5 litraa 40 asteista vettä ja lisää 9-10 dl ruisjauhoja ja lisää murskattu juuri (vasara, mortteli…). 
2. päivä: Lisää 9 dl jauhoja.
3. päivä: Ota juuri taikinasta talteen [kuivaa tai pakasta tai jätä lopuksi taikinaa astian reunoille kuivumaan]. Lisää suolaa noin 2 rkl. Lisää 10 dl jauhoja. Pöyhitään kaasut pois ja lisätään jauhoja niin, että pystyy leipomaan. Leivotaan hyvin jauhotetulla alustalla 4 leiväksi. Asetetaan leivät pellille kohoamaan (muotoile leipiin nänni tätä ennen). Kohotetaan n. 1 tunti. Uuni: lämmitä ensin 250 astetta 20 min, sitten 160 astetta 30 min – 1 tunti. (Kaikkien uunit erilaisia, mutta arvokkaita).

Siinä leivät ennen uunia. Jälkeen-kuvia ei ole, kun ei siinä syömisen huumassa mitään kuvaamisia tullut ajatelleeksi. Hyviä tuli, ja kauniita! Uuniin pitää tutustua vielä vähän paremmin, että miten juuri tämän yksilön kanssa tulisi toimia parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.

Tällaisia hyvän uuden vuoden kortteja askarreltiin myös. Kortit lähtevät vankiloihin ainakin Venäjälle, Jenkkeihin ja Brittein saarille. Eräs kerholaisemme oli suurta vaivaa nähden kaivanut esille tietoja mielipidevangeista, ja yhteisesti päätimme keitä heistä halusimme kortilla ilahduttaa. Varmaa ei tietenkään ole saavuttavatko kortit koskaan vastaanottajiaan, mutta jospa edes osa.

Mutta ei siinä vielä kaikki! Suunnitellussa ohjelmassa oli vielä makramea, johon ilmeisen olennaisena osana kuuluu hyvin ergonominen työasento. Sain aikaseksi kiinnityksen erääseen rikkoontuneeseen korukiveen, sekä jonkin verran solmuja hetken päästä auottavaksi (onneksi olin juuri sattunut hankkimaan hammastikkuja).

Suunniteltujen teemojen lisäksi myös vapaa toiminta oli sallittua, kuten tavallista, ja näkyi siellä joidenkin käsissä virkkuukoukutkin heiluvan.

Mrrrttis on kyllä mahtava, mainio ja erittäin viihdyttävä keksintö, mutta myös väliin uuvuttava. Eilen en jaksanut lähteä edes perinteisille jälkitupinoille kuppilaan, vaan raahauduin vieraiden lähdettyä melkein suoraan petiin. Olen uumoillut flunssan vaanivan, osansa väsymykseeni silläkin. Nytkin tuntuu jokseenkin tokkuraiselta, vaikka pitkän yön lepäsinkin. No vaan, saapa sitä sunnuntaina ollakin.

Kiitos mrrrttalainen J.T.:lle kuvista!