Palapelin lumoissa

Tänään näin taideteoksen, jota vilkaisin hämmästellen, ihastellen siihen kulunutta työmäärää, ja jonka unohdin aika pian sen jälkeen. Teos oli hieman karttapalloa isompi lankapallo, umpinainen, ytimeensä asti langapätkistä rakennettu, pujoteltu, ommeltu, pyöritelty.

kristalliaurinko

Myöhemmin olin saunassa ja näin syy-yhteyksiä, elämän upean seitin, jossa kaiken kaaoksen keskellä on polku, lanka, jota seurata, joka johtaa aina seuraavaan ja seuraavaan. Elämä on palapelien kokoelma, täynnä paloja, joista lopulta löytyy aina jokin edelliseen sopiva.

Ymmärsin, miksi tatuointiluonnokseni lootuksenkukka on muuttunut munasarjamaiseksi lihasyöjäkasviksi, miksi kuulen sattumalta kehon muistista, miksi juuri nyt Instagram näyttää minulle sellaisiakin asioita kuin kohdun viisaus ja kuunkierron voima.

kuujavenus1kuujavenus2

Puhumme ystävän kanssa kehollisuudesta ja sen vaikutuksesta feminiinisyyteen ja naiskokemukseen ja seuraavana päivänä tanssin kolme tuntia, suurimman osan ajasta silmät kiinni, rytmejä ihmisen alkukodista. Saunassa puhdistan ja puhdistun, ja tajuan löytäneeni elämääni ne, joiden kanssa voin levätä. Voin antaa asioiden tulla ja toisten mennä, voin hypätä virtaan ja uskaltaa ja luottaa.

liekki

Alkuvuosi on ollut täynnä energiaa ja vahvoja unia. Olen ollut innostunut ja ideoita pulppuava, ja saanut aikaankin. Hyviä hetkiä nyt ja tuloillaan. Kiitollisuus on ollut vahva teema, ja irtipäästäminen ja syvän voiman etsiminen ja löytäminenkin. Yksinkertaisia ruokia (riisi + pinaatti + leipäjuusto/tofu = ♥), joogaa (Youtube ja YogaTx ♥), vertaistukiryhmä (AAL ♥), nauttimista pakkasen kauneudesta ja paljosta villasta. Niin ja kouluasioita, joihin en meinaa jaksaa keskittyä, vaikka edelleen innoissani olenkin. Mutta kun on innostunut niin monesta muustakin asiasta…

joogamatto

Naapuri lainasi ompelukonetta ja korjailujen lisäksi syntyi kassi joogamatolle haalistuneesta pöytäliinasta, vanhasta hameen vuorista ja kengännauhasta. Hihna uupuu vielä.

myssyjapöksyt

Joululahjoiksi tein kaksi myssyä (ohje) maailman ihanimmasta Dropsin Alpacasta, nyt sain valmiiksi kolmannen, ja lopuista langoista näyttäisi syntyvän jonkinlaiset pöksyt…

minäjakynttilä

Mainokset

Pimeää ja onnellista

Oho. Eipä ollut tarkoitus pitää mitään päivitystaukoa, mutta niin se vain kävi. Aika usein päivittäminen jää, kun kuvien valitseminen ja muokkaaminen tuntuu niin työläältä, vaikkei se todellisuudessa välttämättä olisikaan. Ehkä sitä sanottavaakaan ei sitten ole ollut, jotta olisi tarpeeksi motivoinut. Ja on tässä ollut koulun sekä upouuden joogamaton (♥) kanssa touhua muun elämän lisäksi.

(Kuvituksena parit sukat, joita eräs S toivoi. Lisää seurannee!)

rosaceasukat

Ruusufinnille omistetut sukat

Se selittelyistä. Marraskuu ja tämä joulukuun alku on ollut varsin tunteikasta aikaa. Tänään heräsin auringonpaisteeseen ja olin iloinen ja kevyt, kunnes menin internettiin ja. No, tiedätte varmaan tunteen. Aaltoliike ei ollut lajissaan ensimmäinen, kai nämä lyhyet päivät ja pimeät illat hommansa osaavat.

jiinsukat

Sukat pinkkimustalle ystävälle, tällä ohjeella

Viime viikonloppuna olin hurjan onnellinen, niin onnellinen kuin nyt tällainen tunneongelmainen voikaan olla. Nukuin kahden ykkösmiehen välissä, toinen lepäsi sievästi selällään seinää vasten, toinen meritähti-asennossa hampaitaan narskutellen. Sinä yön hetkenä, yhden 28- ja yhden 4-vuotiaan, isän ja pojan, unituhinaa kuunnellessani, olin täysi ja pakahduksissa. Miten paljon rakkautta on pienessä hetkessä ja pienessä ihmisessä! Ja suuremmassakin.

tiusanen

Metsän kissa J. Tiusanen

Ja sitten, kaiken takana pelko. Olen miettinyt sitä, että jos koskaan olen äiti, miten voin päästää silmistäni pientä, miten voin luottaa että elämä kantaa, miten voin nukahtaa ja hetkeksi päästää irti… Kai se rohkeus sitten tulee jostain, tai sitten hulluus.

Vaikka pelko ei suoraan hallitse elämääni, on se kuin varjo joka askeleni vierellä. Järkipuhe ei auta, sillä pelolla ei ole mitään tekemistä järjen tai arkiymmärryksen kanssa. Se on se häivähdys silmän nurkassa, joka saa miettimään, että jos sitä joskus näkeekin aaveita. En varmasti ole ainoa, joka pelkää, mutta se tuntuu vaikealta ottaa puheeksi kenenkään kanssa. Kun mikään toisen sanoma ei voi sitä ottaa pois. Olen kaiken sanonut itselleni, ja ei se muutu. Pitäisi vaan luottaa ja olla huolehtimatta, elää hetkessä. Luokkakaveri piti viikon alkuun mindfulness-tunnin, jonka aikana matkasimme omiin turvapaikkoihimme. Ehkä onnen avain löytyy jostain sieltä…

syksyistä

En ole tarpeeksi nopea, että ehtisin napata ohikiitävästä valon hetkestä kiinni. Ja aurinkoa kaipaisin nyt niin paljon! Onneksi on niitä kauniita ja hyviä hetkiä, jotka saavat pimeän kipinöimään. Niitä kohti, sydän auki.

Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa…

Pitkiä pellavia!

Kerrankin muistan kirjoittaa aiheesta, josta olen edellisessä tekstissä puhunut. Olisi kyllä ollutkin ihme, jos nämä olisivat unohtuneet, sen verran ylpeä olen!

Aloitin viime syksynä työväenopistossa ompelukurssin, ja kaikenlaista sain lukuvuodessa aikaiseksi. Ennen pellavaan hurahtamistani tein tummanruskean trikootunikan kanssa samalla kaavalla punaisen vastaavan ja kaikenlaista pientä: kestonenäliinoja vanhasta tyynyliinasta, silmäsuojan huonosti nukkuvalle mielitietylle, pari pipoa, säärystimet ja ranteenlämmittimet vanhasta villapaidasta, verhon kämppikselle, pussimaisen lampunvarjostimen keittiön loisteputkivalaisimelle, korjaus- ja paikkaushommia.

Olen ompelukurssin ihanuudesta tainnut ennenkin vouhkata, mutta sanottakoon se vielä: nuo keskiviikon kolmituntiset ovat pelastaneet viikkoni tänä keväänä useamman kerran. Miten purkaakaan stressiä ja ahdistusta ja hankalaa oloa, kun saa rauhassa parin tunnin ajan, keskittyä tekemään tasan yhtä asiaa, ja se asia ei liity mihinkään tai muistuta mistään, vaan on ihan omansa, irrallinen elämän osanen. Aika usein olen pyöräillyt kurssille mutruhuulin ja kaikkea kiroten, ja lähtenyt kotiin keveästi hymyillen.

Nyt kurssi päättyi, ja jos hyvin käy, en pääse syksyllä jatkamaan, sillä hain opiskelemaan! Toisaalta, jos en pääse kouluun, voin jatkaa tätä harrastustani, joten joka tapauksessa hyvin käy. Tyystin en aio ompeluharrastusta hylätä, eiköhän sille myöhemmin taas tilaa löydy. Omaa ompelukonetta en ole ajatellut vielä hankkia, sillä iso osa tuon harrastuksen nautinnollisuutta on ollut nimenomaan sille varattu, tietty oma aika ja paikka.

Uuden taidon hankkimisen lisäksi on ollut mahtavaa oppia ymmärtämään vaatteen rakennetta ja sitä, miten monta eri työvaihetta yksinkertaiseltakin näyttävän pukineen valmistukseen kuuluu. Olen aina arvostanut käsityöntekijöitä, mutta mitä enemmän opin itse tekemään, sitä suuremmaksi arvostukseni kasvaa niitä kohtaan, jotka todella osaavat ja ymmärtävät kaavoja, kankaita, neuloja, lankoja, pyöriöiden istutuksia, kiertokaitaleita… Tähän mennessä olen lähinnä mennyt kysy-tee-kysy-tee -tekniikalla, ehkä parin lisäharjoitteluvuoden alkaisin viimein muistaa, miten päin ne neulat nyt kannattikaan laittaa ennen ompelua.

Mutta nyt, löpinät sikseen ja asiaan! Pääsette ihmettelemään, miten käy, kun kuvat on saatava hetinyt, eikä parin tunnin kämppisten kotiin odottelu tule kuuloonkaan.

pellavahame

Tämän hameen tein ex tempore viimeisellä ja toiseksi viimeisellä kerralla. Halusin aikuisemman(!) hameen, joka olisi mahdollisimman monikäyttöinen, ja siltähän tämä kovasti vaikuttaa. Kaava oli muistaakseni jostain Burdasta, mutta lähtötilanne oli peruskellohame. Muokkasin kaavaa kuitenkin täyskellosta huomattavasti pienempään, vetoketjun tilalle laitoin kuminauhan erilliseen kaitaleeseen ja helmastakin tuli epäsymmetrinen. Sisäpuolen saumat vilkkuvat vähän rumasti helman härpäkkeessä, voisi olla hauska yksityiskohta ommella sinne pala oranssia pellavaa. Kangas leikattiin täysvinoon, jos se jollekulle jotakin sanoo.

pellavamekko

Tämä mekko oli kevään päätyöni, ja sainkin tehtyä sitä hartaasti ja tarkasti. Olen ”vähän” sellainen surauttelija, tähän jaksoin kuitenkin keskittyä (kiitos opettajan painokkaan kehotuksen…). Kaava oli Modasta, mutta sitäkin lopulta muokattiin jonnin verran. Etuosan kaitale oli lopulta ihan liian raskas, siitä lähti useampi sentti ihan loppuvaiheessa. (Jos jotakuta kiinnostaa, voin kaivella lehden tiedot.)

pellavamekko3 pellavamekko2

Tästä työstä olen erityisen onnellinen ja iloinen. En ollut muistaakseni koskaan ennen ommellut vetoketjuakaan, ja sinne se tuli tuosta vain! Ainoa häiritsevä yksityiskohta on edessä, jossa rintalaskos ja helman laskos eivät ihan kohtaa. En anna sen kuitenkaan yöuniani pilata. Kyllä tässä kehtaa ensi kesänä parit häät tanssahtaa, ja eiköhän senkin jälkeen mekko tule olemaan olennainen osa vaatekaappiani, kunnes aika jommasta kummasta meistä jättää.

Pitkän maan vuodenajat

Viime viikolla olin pohjoisessa, Posiolla. Siellä oli lunta puoleen reiteen. (Olinkin unohtanut miltä tuntuu kun kävellessä toinen jalka humpsahtaa syvälle hankeen – aika kylmältä, mutta ihan hauskaltakin.)

Eilen istuin Tampereella puistossa, auringonpaisteessa kirjaa lukien. En toki kovin kauaa ja tiukasti villaisiin kääriytyneenä, teetermos kainalossa, mutta kuitenkin.

En kuvannut reissussa paljoa, harmaa nollakeli ei ollut suotuisin eikä inspiroivin. Muuten matka oli hyvin onnistunut, vaikka olinkin ajastanut meidät lähtemään vuorokautta todellista myöhemmin! Tajusin tämän onneksi pari tuntia ennen lähtöä, ja ehdittiin hyvin. Eipähän tullut stressattua turhaan etukäteen, ja pyykitkin kuivuivat kätevästi 9,5 tunnin matkan aikana yöjunan tavaratelineillä.

Tähän reissuun palaan varmasti myöhemminkin, pääsimme nimittäin askaroimaan saven ja lasitteiden kanssa Pentikin tehtaalle! Tuotoksemme jäivät pohjoiseen odottamaan uuniin pääsyä, esittelen ne sitten valmiina kunhan kotiutuvat.

Kotipihalla näytti tänään tältä. Vaikka kevättä usein pimeän talven aikana odottaa odottamistaan, aina se yllättää. Nytkö jo! Vai onko kyse siitä, että se ihan oikeastikin tulee vuosi vuodelta aiemmin? Ainakin tänä vuonna se kuulemma on kuukauden etuajassa.

Siemenpussit on jo kaivettu esille, ja viljelyasiat alkavat hiljalleen hyrrätä mielessä yhä vahvemmin. Viime vuonna laitettiin pihaan kaikkea mitä mieleen juolahti, tänä vuonna on tarkoitus yrittää paremmalla onnella ihan ajatuksen kanssa. Juuresten ja sen sellaisten sijaan aiomme keskittyä muutaman poikkeuksen ohella yrtteihin, salaattikasveihin ja kukkiin. Katsotaan kuinka käy!

Puikoilla on kevään etenemisestä huolimatta vahvasti villaista. Tahdoin tehdä mielitietylle uudet sukat, ja tällaiset langat tulivat valituiksi. Varsi- ja sukkaosa ovat eri paria, sukkaosaan kun kuulemma riittää ohuempikin lanka, ja väritkin varsin villit (joista muuten tulee aika paljon mieleen Wally/Waldo). Vaikka villasukat eivät kaikista keväisin neuletyö olekaan, taitavat nämä olla kuitenkin sieltä epätalvisimmasta päästä, nyt kun oikein katselen.

Samalla tulee esitellyksi myös päiväkirjani, jonka kannen uudistin teippaamalla siihen vanhasta lastenkirjasta sivun. Pääty ja takakansi ovat vielä nihkeän harmaat, tarttuisikohan tuohon akryylimaali?

Koukulla

Taas olen intoutunut virkkaamaan. Helposti kaikenlaisia lankakäsitöitä tulee pitäneeksi samankaltaisina, mutta kyllä neulominen ja virkkaaminen ihan eri maata ovat. Neulominen tuntuu jollain tapaa jäykemmältä ja enemmän sääntöjen seuraamista vaativalta, kun virkkaus taas taipuu helpommin kaikenlaisiin hullutuksiin. Ainakin näin on minusta tuntunut.

Eräs ilta näpersin eteiseen pari uutta koukkua avainpussukalle, kauppakasseille ja sen sellaisille. Inspiroiduin sellaisista naulan, parin naulakoista, joiden koristeena on kauniisti maalattu laatta. Vähän tuollaisia pimeässä äherretyn näköisiähän nuo ovat, ja kehykseen olisi voinut laittaa rautalankaan useammankin kerroksen, mutta en valita. Niissä on koukut, joihin voi ripustaa asioita – siis täyttävät tarkoituksensa. Tästä on hyvä jatkaa kehittelyä! (Ohjeet Novitan syksyn 2013 numerosta, malli 51.)

Mrrrttakerhon Suuri Yhteisprojekti nro 2 on käynnistynyt! Päätimme tehdä eräälle tulevalle ihmistaimelle peiton 15 sentin neliöpaloista. Olen saanut valmiiksi kolme, ja lisääkin himottaisi. Pitäisi kyllä ehkä jättää jotain muillekin… Yksi on tehty tutulla isoäidin neliön ohjeella, toinen soveltaen aiemmin mainitusta Novita-lehdestä ja kolmas, erikoissuosikkini, on Perhe auringonkeltaisessa talossa -blogin vauvanpeitto-ohjeella. Tuo ohje on tosi hyvä, opinpa tekemään ketjusilmukkapötkön sijaan ihan oikean pylvään näköisen kerroksen aloituksen! Lanka on 7 veljeksen Raitaa värissä 834 ja koukku 3½ tai 4 (ei voi kaikkea muistaa).

Työn alla on myös pipo, jota puran ja virkkaan osaamatta päättää, tuleeko siitä hirmu hieno vai ihan kamala. Luulen, että seuraavaksi lakkaan arpomasta ja teen vaan. Ei se sitä paitsi edes ole omaan päähän päätymässä, hehee!

Demoniset karkkivärit

En tiedä mikä paha henki minut valtasi Karnaluksissa bambulankoja valitessani, mutta ostoksia tutkiessani huomasin kokonaista kaksi kerää epämääräistä vaaleaa persikan sävyä. Jos ihmisellä ylipäätään voi olla inhokkivärejä, niin persikka on ehdottomasti minun. Se on sellainen epäväri, joka ei oikein sovi kellekään, paitsi ehkä 80-luvun epämukavalle nahkasohvalle. Ja sitten menen ostamaan sitä, ja vielä pastellin sävyssä. Kaksi kerää!

Ehkä luulin sitä vaaleanpunaiseksi (joka olisi myös uusi aluevaltaus väripaletissani, mutta jollain tavoin hyväksyttävämpi), tai en vain ajatellut. Johonkin se kuitenkin on käytettävä, ja ajattelin, että luutuna menee mikä vaan, jopa pastellipersikka.

Ja kappas! Kuten kämppis huomautti: niin kuin tarvitaan pimeyttä, jotta valo erottuisi, tarvitaan myös persikkaa, jotta muut värit saisivat loistaa. Yhdistettynä kirkkaampiin väreihin lopputulos on aika herkullinen ja muistuttaa söpöjä sokerikuorrutteisia kuppikakkuja! Vaalea pehmentää mukavasti vahvempia värejä, ja tekee kokonaisuudesta suorastaan suloisen.

Tämä ohje ei myöskään vaatinut sovellusta, vaan osasin tehdä ihan juuri niin kuin käskettiin. Kiva malli, kivalta näyttää, kivajesjes. (Ei syytä huoleen kuitenkaan, ostin myös ison läjän niitä ”minun” värejäni, maan sävyjä ja muita murrettuja. Että ei tässä nyt aivan hulluksi olla tultu, tai hullummaksi ainakaan.)

Ystävälle ♥

Ystävänpäivälahjaksi ajattelin julkaista vapaaehtoistyöhommia varten askartelemani toivotuslappuset. Olin mukana järjestämässä ystävänpäiväkorttien askartelutuokiota, ja mukaan toivottiin valmiita toivotustekstejä. Oli hauskaa muistella, miten sellaista taitto-ohjelman tapaista käytettiinkään! Linkin takaa voi ladata tulostettavan pdf-version, alla kuvat aikaansaannoksistani. Voilà!

Tallinnan-langoista on valmistunut jo yksi työ! Meditaatiovirkkausluutu eteni päätepisteeseensä, ja tämmöinen siitä tuli:
Noilla väreillä oli ihana tehdä, vaikka muuten olikin aika hankalaa. Olisi aikamoista liioittelua sanoa, että tein rätin tällä ohjeella (koska en vaan osannut, ainakaan kyseisellä langalla ja koukkukoolla), mutta siitä inspiroiduin ainakin. Ja ihan kaunis lopputuloksesta tuli, vähän sellainen erityinen, mutta niinpä on saajakin, varsin erityinen. (Lanka siis Alizen Bamboo Fine ja kolmosen koukku.)

Mrrrtta-retki Tallinnaan

Viikonloppu ulkomailla oli oikein mainio. Menomatka sujui rattoisasti bussikuskin 90-luvun hittejä sisältänyttä soittolistaa ja tölkkien toiveikkaita sihahteluja kuunnellen sekä virkaten, perillä juostiin ympäriinsä ja yritettiin muistaa aina välillä pysähtyä olemaan lomalla, ja takaisinkin päästiin hurjasta tuulesta ja laivan keinumisesta huolimatta. Yhdessä päivässä ja kahdessa yössä ei ehtinyt juuri mitään, mielelläni palaan Tallinnaan vielä toistekin! (Jäsen J:n sarjakuvamuotoinen ja informatiivinen raportti täällä, siellä tietoa mm. siitä, missä syötiin, ja miltä näytin, kun lähdin tuulen tempaaman oven matkaan.)

Yön kähmässä käytiin kiinnittelemässä neulegraffiteja. Yllä kaksi tekemääni sekä virkkausguru-Mrrrtan matkapuhde-siksakki (häntä on myös kiittäminen näistä kuvista!). Alla edellä mainitun virkkurin kirjovirkkaus sekä kommandopipoihin mieltyneen Mrrrtan tolpanpää-graffiti.

Olen tainnut vähän jäädä koukkuun noihin graffiteihin, jotenkin valtavan valloittava, helposti lähestyttävä ja sopivasti haastava tapa ilmaista itseään ja (ainakin yrittää) parantaa maailmaa!

Tulihan sitä ostoksiakin tehtyä. Lanka-hankintoja tein vuosien tarpeiksi (kuvasta puuttuu muutama sata grammaa), pellavaa pariinkin ompelukseen ja teetäkin toviksi. Langat, kankaat, vetoketjut ja puikot ostin Karnaluksista, Hansa Linasta sekä Sadamarketista kaiken krääsän keskeltä löytyneestä sukka-, lapas- ja lankapuodista. Teetä ostin enimmäkseen Chadosta (teen ystäville pakollinen!), pari pakettia (ja erittäin edulliset suitsukkeet ja käsivoiteen) rautatieaseman kauppahallista sekä sen takana sijaitsevalta torilta.

Kuvasta puuttuvat myös hätäpäissäni lähtöpäivänä käsityötorilta ostetut pitkät villasukat, jotka myöhemmässä tarkastelussa osoittautuivat tasona tehdyiksi (saa nähdä kuinka kauan niiden ompelukoneella ommellut saumat kestävät, hintaa ei tosin ollut juuri lainkaan, että ei sinänsä harmita), sekä propolis-uute ja ruusujuuritabletit.

Alkoholin järkyttävän halpa hinta laivalla ei saanut minua täysin raiteiltani (vain melkein), joten en hullaantunut ja kantanut enää noiden lankakilojen lisäksi valtavaa viinakuormaa (no vähän kuitenkin, mutta pääasiassa uuttamis-tarkoituksiin). Muutenkin reissu meni täysin tipattomissa tunnelmissa, ihan olen kyllä ylpeä, että laivalla ja Tallinnassa ja kokonaan selvin päin!

Nyt jatkan meditaatio-virkkaustani, rupesin tekemään mielitietylle uutta luutua keittiöön ja tuo ostamani bambu-lanka osoittautuikin varsin ohueksi valitsemaani malliin nähden. Hiljaa hyvä tulee sanovat, ja pakko kai se on uskoa! Kiitos kanssamatkustaja-Mrrrtoille innostavasta, inspiroivasta ja ilahduttavasta seurasta! Ensi kertaan!

Just dance!

Näillä eväillä huomenna Tallinnaan:

Tulihan noista aika rouheita, mutta hauska oli tehdä! On pakko tanssia, kun kaikki on rakkautta ♥

Toivottavasti matkatuliaisina tuon kuvat sekä noista että matkaan lähtevän Mrrrtta-toverin upeista kirjovirkkauksista autenttisissa ympäristöissään. Kivaa, jännää, reppu on jo pakattu!

Ps. Ai niin, tästä tulikin vielä mieleen viime kesänä vastaan tullut hilpeys:

Goatdance-jalkaa kyllä vähän vipattaa, jospa reissulla tulisi vastaan hyvät ravit…

Alkuvuoden askareita

Tähän päädyin: blogin elämä jatkuu! Eräs viisas nainen sai aikaan lopullisen päätöksen muistuttamalla kuinka tärkeää on olla itselle armollinen. Jos joskus en halua kirjoittaa, ei minun ole pakko. Eikä minun tarvitse miettiä sitä, sopiiko joku asia blogini aihepiiriin tai mitä mieltä joku nyt jossain jostakin tekstistäni on. Voinette siis varautua kaikenlaisiin rönsyilyihin, ainakin minä toivon tuntevani oloni täällä täst’edes kotoisammaksi ja sitä kautta vapaammaksi!

Aloitetaan kuitenkin tutuista jutuista: askarteluista. Ei tässä nyt ihan kaikkea päivitystauon aikana tapahtunutta ole ajatus alkaa kuroa kiinni, mutta jos näitä talvisia kuitenkin. Lyhyesti: Pinterestiin liittyminen ja tipattomuus = olen ollut varsin inspiroitunut sekä aikaansaava.

Ensimmäisessä kuvassa on korttiaskartelujani, joista osaan ohjeet ja kaavat löytyvät Pinterestistä. Tuo luonnollisemman näköinen norsu löytyi arkistoistani, voin yrittää skannata sen tänne, jos joku tahtoo kopioida juuri sen.

Pinterestissä näin monta mahtavaa ideaa korvakorujen säilytykseen. Pohdiskelin kanaverkkoa ja pitsiliinaa ja ties mitä, kunnes neuvokas mielitiettyni keskeytti minut: ”Etsitään talosta jotain sopivaa!” Kellarista löytyi vanha sulkapallomaila, josta pesemällä tuli juuri näppärä korvisten säilytin sekä vessan hupaisa sisustuselementti. Yllätyin kuinka vähän korvakoruja omistankaan, vaan ehkä nuo vähätkin tulevat nyt käyttöön kun esille pääsivät.

Näitä ruukunkoristeita (tai -lämmittimiä) on ollut ajatuksena tehdä koko sarja, mutta vasta olen saanut aikaiseksi tämän yhden. Halusin oppia neulomaan siksakkia, ja tuumin, että tällaiset pikkutyöt kävisivät hyvin uusien tekniikoiden ja mallien harjoitteluun (sekä langanjämien hyötykäyttämiseen). Idea näihin on eräiden ystävieni kotoa, siellä melkein kaikki ruukut ovat saaneet kauniit takit yllensä!

Vieressä komeilee askartelemani tulitikkuroskis. Näitä tehtiin pari kappaletta kämppiksen kanssa kynttiläkauden alussa, kun kyllästyttiin kaivelemaan tikkuja sulaneen ja jähmettyneen vahan seasta. Tomaattipurepurkit tuntuivat olevan vähän liian pieniä oikein mihinkään, mutta pöytäroskiskäyttöön ne sopivat mainiosti.

Pinterestiä on kiittäminen myös siitä, että sain viimeinkin opeteltua unisiepparin teon. Kehikkona toimii kadulta löytämäni metallinen melkein-rinkula, jonka teippasin pysymään muodossaan ja päällystin. Kiinnitin solmun vielä kuumaliimalla. (Helppo ohje verkkopussiin kiville täällä.) Luin jostain, että alkuperäisissä unisieppareissa käytettiin punaista narua ja/tai nokkoskuitua, niinpä valitsin verkkoon punaisen nokkosta sisältävän villalangan. Ihan noin pinkkiä se ei sentään todellisuudessa ole! Aukko keskellä jäi vähän turhan suureksi, sillä lanka loppui kesken. Olen kuitenkin tyytyväinen ensimmäiseen tuotokseeni, noita roikkuvia saatan lisäillä vielä.

Tyytyväinen olen myös tähän päivitykseen. Tauko teki hyvää, nyt on taas erilainen into päivittämiseen. Ja tietokonekin oli yhteistyöhaluinen noiden kuvien kanssa, toivon, että hyvässä myötätuulessa saan jatkaakin!