Silly little girl

Kun tämä löytyi jo toistamiseen kirjanmerkeistä…

You silly little girl,
you think
you’ve survived so long
survival shouldn’t hurt anymore.
You keep trying to turn
your body bulletproof.
You keep trying to turn your heart
bomb shelter.

Stop, darling.

You are soft and alive.
You bruise and heal. Cherish it.
It is what you were born to do.

It will not be beautiful,
but the truth never is.

Come now,
you promised yourself.
You promised
you’d live through this.

Clementine von Radics

sillylittlegirl

Kokeellista korttiaskartelua

Niinhän se on, ettei aina voi onnistua. Ei edes joka kerta.

Tulevana lauantaina on luvassa häät, joihin minäkin olen saanut kunnian osallistua. Lupauduin olemaan vastuussa yhteislahjan kortista, ja heti innostuinkin – kirjontaa tai ainakin ristipistoja pitää kokeilla!

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin. Ruutupaperille suunnittelu ei kummoisia taiteilijan lahjoja vaadi.

Tässäkin kohtaa uskoin vielä tulevaan (ja nyt kun kuvaa tarkastelen, olisi koko homman voinut jo jättää tähän).

Monta monituista päänsisäistä kirosanaa myöhemmin sain kortin valmiiksi. Lisäsin muutaman piston, mutta ei se oikein korttiparkaa pelasta.

Syytän rupuisesta lopputulemasta huonoa lankavalintaa, vähän kärsimätöntä tekijää (olisihan tuohon voinut edes inspiraatioksi jostain mallia katsoa), puolta desiä liimaa sekä Suomen hallitusta, kun sitä nyt vaan on niin hyvä aina välillä syyttää.

Edelleen kyllä pidän korttien kirjomisista ja ristipistoistakin, tuotekehittely jatkuu! (Siis onnea vaan lähitulevaisuudessa juhlivat, jotain tämänkaltaista on odotettavissa…

 – – –

Lisäys: Oho, olinhan minä katsonut mallia, Muita ihania -blogista nimittäin. Muistelin, että tuo kortti oli kirjottu eikä ristipistelty, mutta aikalaillahan tuo yks yhteen on. Harjoitus tehnee mestarin, joten yhä innokkaampana suunnittelen korttipohjien koristuksia!

Keltainen kausi

Ilmeisesti auringon puutteessa olen ryhtynyt syömään lähes yksinomaan keltaisia ruokia. Appelsiinien lisäksi nimittäin sain päähäni kokeilla lampaankääpä-lanttucurrya, aika lailla vain sillä logiikalla, että lanttu on keltaista, lampaankääpä on keltaista ja curry on keltaista, joten niiden on sovittava yhteen.

Reseptivihkoni uumenista löysin lampaankääpäcurryn ohjeen ja hetken etsinnän jälkeen vastaani tuli myös lanttucurryn resepti, ja näitä kahta soveltamalla päädyin tämän päiväiseen atriaani.

LAMPAANKÄÄPÄ-LANTTUCURRY

pala lanttua
pari perunaa

– kuori, paloittele, höyrytä tai keitä lähes kypsäksi

(puna)sipulia
valkosipulia
lampaankääpiä
purjoa
tomaattisosetta
reilusti mausteita: jeeraa, currya, suolaa, mustapippuria, sokeria, chiliä, korianteria, inkivääriä
loraus soijakastiketta
kookoskermaa ja vettä tai kookosmaitoa

– hauduttele pannulla lanttujen ja perunoiden kanssa n. 20-30 minuuttia

Lisäksi keitin ohraa. Jätin lantun ja perunan alun pitäen vähän turhan raaoiksi, joten hauduttelin soosia pienellä lämmöllä lähemmäs 40 minuuttia.

Maistui! Lampaankääpä on mainio ruokasieni, jota löysin hyvän pinon viime syksynä. Jostain syystä sitä kuitenkin tuli kokattua ensi kertaa vasta nyt, mutta jospa tästä kokemuksesta innostuneena yrittäisin uudemman kerran jo piakkoin.

Keltaisiin asioihin omalta osaltaan liittyy myös tuo Pumpkin Jam-blogi (nyt leikitään, että kurpitsat ovat enemmän keltaisia kuin oransseja siis), jonka löysin curry-ohjetta etsiessäni. Inspiraatio-osastolle menee koko höskä, mutta erityismainintana syntisen makealta kuulostava banoffee ja makea pizza eli pizza gino. Kauhea kokkauskärpänen puri, taidan kantaa kaikki kamani uuden asunnon keittiöön, sillä siellä taidan enimmäkseen tulevaisuudessa viihtyäkin!

Samosa-idea

Johan pomppas! Törmäsin nimittäin reseptiin, jossa yhdistyvät kaksi suosikkiani: samosat ja lanttu. Jos ikinä uskaltaudun uppopaistamaan, niin tartun kyllä tähän ohjeeseen. Maku ei voi olla muuta kuin täydellinen!

Herkuttelua

Kuva täältä

Olen vieläkin ihan pöllämystynyt, niin onnistunut pieni retkeni oli. Entiset tuttavat muuttuivat nykyisiksi ystäviksi, sushi-neitsyys meni ja kotiinviemisiksi sain vadelmanlehtien ja kauniin tunikan lisäksi roppakaupalla iloa, onnea ja kiitollisuutta – miten olenkin onnistunut löytämään elämääni niin upeita ihmisiä!

36 tunnissa ehti lopulta paljon ja juuri riittävästi: tapasin kaikki kaupungissa olleet tärkeät, söin useampaakin ennen kokematonta ruokaa (jo aiemmin mainitun sushin lisäksi sain maistella mm. itse tehtyyn mantelimaitoon keitettyä chaita sekä yllättävän sitruunaista hapatettua jyväjuomaa – molempia on kokeiltava), kävin kahdessa Ravintolapäivän ravintolassa (ruokaa reissulla riitti), nauroin, hymyilin ja hymistelin sydämeni kyllyydestä.

Erityisesti tykkäsin sushi-illallisesta, joka nautittiin rennosti keittiössä seisten leikkuulaudan toimiessa tarjoilualustana. Paikkansa kauniilla pöytäkattauksillakin, mutta on vapaamuotoinen rääppiminenkin joskus aivan yhtä hyvä, ellei parempikin.

Nyt kotona olen lähinnä katsonut My Mad Fat Diarya ja syönyt appelsiineja. Lähdin talveen vähän sellaisin ajatuksin, että syödään (kotimaisen) sesongin mukaan ja pureskellaan pääasiassa porkkanaa, perunaa ja muuta juuresta. Ylevä ja kaunis ajatus, mutta vähän ikävä toteutettava, tietyn pisteen jälkeen.

Viikonlopun syömingit sen toivat selkeästi ilmi: kuinka hyvältä voikaan ihan tavallinen paprika maistua! Siispä, koska olen sen arvoinen, olen antanut itseni vähän hullutella kauppareissuilla ja mukaan on tarttunut useampi kilo appelsiineja (69 senttiä kilo!), pari avokadoa sekä jopa muutama päärynä (en ole tainnut koskaan ennen ostaa päärynöitä). Tuoreet, mehukkaat hedelmät maistuvat ja tuntuvat niin hyviltä!

Jospa tästä herkuttelusta saisi energiaa pakkauslaatikoiden täyttämiseen, muuttoon on enää alle kaksi viikkoa! Jännittävää, taas vaihtuu sivu ja uusi luku alkaa. Mutta eipäs nyt kiirehditä asioiden edelle, vajaaseen kahteen viikkoon mahtuu monenlaista, tai ainakin kilo appelsiineja.

Juhlatarjoiluidea

Erilaisia juhlatilanteita varten on hauska keksiä tarjottavia. Joskus kuitenkin iskee tenkkapoo (jostain syystä minun vaikea ymmärtää, että on ihan ok ja oikeastaan suositeltavaakin etsiä ideoita myös jostain muualta kuin vain omasta pääkopastani), ja seuraavaa sellaista hetkeä varten voisi kyseeseen tulla tämä Välimeren leipä. Pestoa, tomaatteja, mozzarellaa – mitäpä muuta sitä ihminen voisi kaivata!

Tilaisuuden arvokkuuteen sopiva päähine

Kuten jo mainitsin, uuden vuoden vastaanotolla oli pukukoodina otsikon lause. Ideasta toteutukseen pääsin harvinaisen helposti, eli jotakuinkin seuraavasti.

Aluksi hankin aiemmin vilahtaneen läjän muovikukkia erään Facebook-ryhmän kautta.

Sitten virkkasin trikookuteesta pannan.

Trikookude oli materiaalina varsin oiva, kevyempi matsku ei varmaan olisi pysynyt yhtä lailla muodossaan kukkien kiinnittämisen jälkeen. Panta näytti aika kivalta ihan silleensäkin, täytynee tehdä tuollainen pelkkä-versio myös.

(Tein ketjusilmukkaa pään ympäri, palasin jonkin verran takaisin päin ja taas toiseen suuntaan ja päättelin.)

Seuraavaksi katselin kukkakasaa vähän tarkemmalla silmällä ja irrottelin ja jopa vähän ryhmittelinkin tarkoitukseen sopivan näköiset omiksi läjikseen.

Yläreunassa vilahtaa juhliin valikoitunut mekko väri-inspiraatiota antamassa. Kuvassa eivät näy kaikki käyttämäni kukat, eivätkä myöskään kaikki kuvassa näkyvät lopputulemaan päätyneet.

Sitten vain kuumaliimapistooli lämpenemään ja liimailemaan!

Olin ja olen edelleen varsin ylpeä ja iloinen saavutuksestani, siitä tuli melko lailla sellainen kuin halusinkin! Miten mahtava onkaan se tunne, kun visio ja lopputulos kohtaavat. En muuten katsonut noita kuvia vasta kun nyt, tehdessä luotin pääni sisäiseen kuvaan. Nyt haluan tehdä noita lisää, isompia, eri värisiä, suunnitellumpia, hillitympiä, kaikenlaisia!
Liimasin kukat keskeltä aloittaen, ja varsinkin aluksi tungin niitä vähän turhan taajaan, kun jossain vaiheessa sain pelätä sopivan materiaalin loppuvan kesken. Vaan ei, valikoitu määrä riitti juuri! Suunnitellakin olisi tietysti voinut, vaan pläh, mitä sitä suotta.
Ystävällisin terveisin, kuvankäsittelyn kiistaton mestari.

Haasteen leipä nro 2: Rofanin arkileipä

Sain lainaksi ihanan ruokakirjan, Rakkautta, oliiveja ja timjamia – Hyvän olon ruokaa (Anna Bergenström ja Fanny Bergenström, 2004). Leipäreseptejäkin sieltä löytyi, ja niistä valitsin tänään tehtäväksi Rofanin arkileivän.

Muuten tottelin aika lailla ohjetta, mutta korvasin noin puolet vehnäjauhoista sämpyläjauhoilla. En myöskään voidellut munalla (vedellä vain) enkä ripsotellut siemeniä leivän päälle. Ihan riittävästi jyväsiä minusta tuohonkin versioon tuli. Ruisjauhotkaan eivät kovin karkeita olleet, mutta ei kai se niin tarkkaa ole (?).
Ennen uuniin laittoa. Vähän jännitti, kun se tuolla lailla repeileväinen oli…
…mutta hyvää tuli! (Meni vähän läjään kun maistiaispalat leikkasin.)
Ei se ihan esikuvaansa muistuta, mutta olen silti ihan ylpeä aikaansaannoksestani. Saatanpa tehdä toisenkin kerran!
Leipähommiin liittymättä, toisestakin aikaansaannoksestani olen melkoisen ylpeä. Se kyllä osaltaan on muotoutunut myös murheenkryyniksi. Nimittäin sain kuin sainkin kaupan salaatin uudelleen kasvamaan, mutta siihen on myös ilmaantunut pieniä lentäviä otuksia. Niitä olen ahkerasti päästänyt päiviltä, mutta vähän tuntuu siltä, että kun yhden saa hengiltä, on useampi jo jonossa. Mitenkähän tuon kanssa nyt sitten tekisi. Taitanen sitä vielä hetken säästellä, jos ne ötökät vaikka ihmeellisesti itsestään häviäisi (tuskin…).
Jostain kumman syystä on ollut tänään kovin alakuloinen päivä, jota ei edes uimaliikunta pelastanut. Seuraavaksi ajattelinkin ottaa järeämmät aseet käyttöön, ja syödä (kuten eilenkin) aikaisemmin mainitun opuksen inspiroimana tomu- ja vaniljasokerilla maustettua turkkilaista jogurttia kera pakastemansikoiden. Jos tuolla reseptillä ei turhanpäiväiset angstailut katoa niin jo on perkule.

Neuleaatoksia

Katsoin eilen televisiosta tulleen Kultainen kompassi -elokuvan. Vaikka olen Universumin Tomu -trilogian pariinkiin otteeseen lukenut, on tämä elokuvaversio jäänyt näkemättä. Useammin kuin kerran harmittelin sitä, etten elokuvaa teatteriin asti mennyt katsomaan, sen verran huikeista maisemista sain nautiskella kaiken jännityksen keskellä.

Yllättävää inspiraatiotakin elokuvasta löytyi, nimittäin neule-sellaista.

Kuva täältä, New Line Cinema

Kuva täältä

Kuvat eivät ole kovin hyviä (ja ilman lupia lainattuja, kun luvallisia ei löytynyt…), mutta idea kai tulee ilmi. Paksua lankaa, isot puikot ja mukavan krouvit neuleet valmistunevat illassa tai parissa.