Nainen! Alista tai alistu!

Joskus menneisyyden parisuhteessa minua syytettiin halusta ja pyrkimyksestä valtapeliin. Kauhistuin. Minäkö muka! Ja en varmana! Koko ajatus oli niin kaukana sekä ihanneminästäni että siitä minästä, joka silloin jo kuvittelin olevani, että suljin mielestäni koko asian ja laskin sen lähinnä jonkinlaiseksi manipulointiyritykseksi. Enhän nyt minä tosiaankaan, sinähän!

Välillä olen huomannut palaavani tuon kommentin äärelle. Ja hiljalleen tyrmistyksen tilalle on hiipinyt aavistus tunteesta, joka tovi sitten kiteytyi seuraavaan ajatukseen: Hitto.

charmion-strongwoman

”Charmion” (real name Laverie Vallee, 1875 – 1949), a vaudeville strongwoman and trapeze artist who appeared at the Old Howard in the late 19th century. (Lähde)

Olen löytänyt itsestäni (yleisen?) syvälle tiedostamattomaan kirjoitetun säännön: Nainen on lähtökohtaisesti heikko ja aina altavastaajan asemassa, ja mikäli hän ei puolusta itseään aktiivisesti, tulee hän alistetuksi. Puolustautumista tulee tapahtua kaiken aikaa kaikilla elämän osa-alueilla, perheessä, parisuhteessa, työssä, harrastuksissa, jopa ystävyyssuhteissa. Eikä riitä, että puolustaudutaan miestä vastaan, vaan on muistettava myös se, että nainenkin on naiselle susi.

Oikeasti pitäisi valita taistelunsa. Jos lähisuhteitaan pitää perusasetelmaltaan syö tai tule syödyksi -kamppailuna, on kai päivänselvää, että ei niistä mitään tule. Vastalauseena olen yrittänyt löytää itsestäni palvelijaa. (Ja nyt jossain poksahti.)

Palveleminen ja alistuminen eivät ole toistensa synonyymejä. Pidän elämäntehtävänäni palvelemista, ja se sellaisena kuin sen käsitän vaatii paljon sisua, sinnikkyyttä, voimaa, uskoa, rohkeutta, aktiivisuutta, vahvaa oikeudentajua. Lempeyttä, vilpittömyyttä, avoimuutta, hoivaa, nöyryyttäkin. Haluan palvella kumppaniani ja läheisiäni, työn kautta asiakkaitani ja heidän läheisiään, ja lopulta suurimmassa mittakaavassa, no, suurinta mittakaavaa.

 

Mutta kuinka vaikeaa se onkaan! Pyyteettä asioiden tekeminen, edes rakkailleen, ei taida olla kovin suuressa huudossa. Sen sijaan on luontevaa pohtia asioiden tasapainoa konkreettisesti: kun minä sinulle nyt näin, niin tokihan sinä sitten minulle toisella kertaa noin. Vastavuoroisuus ei tietystikään ole varsinainen ongelma, vaan se, että siihen pakottaa sekä itsensä että toisen osapuolen.

Vapaaehtoinen hyväntahtoisuus voi olla jonkun mielestä sinisilmäistä, vaikka todellisuudessa kyse on yksinkertaisesti hyödyn maksimoinnista: kun tuo tuossa voi hyvin, voin minäkin todennäköisesti paremmin, ja vieläpä jos olen ollut myötävaikuttamassa hänen oloonsa ja mielentilaansa, aika varmasti saan siitä jo suoraan hyvää mieltä itselleni.

Jään vielä pohtimaan sitä, mistä tämä ajattelu- ja toimintatapa, voimakas sisäinen kokemus kumpuaa. Miten minäkin, naisena, arvostan itseäni, naisena, lopulta niin vähän, että sisimmiltäni ajattelen olevani kovin heikko ja varsin surkea, ja että ainoa tapa saada minkäänlaista vaikutusvaltaa on pelaamalla jonkinlaista peliä, jossa on voittajia ja häviäjiä, vahvoja ja alistettuja. Ja että sitä peliä on pelattava nyt ja aina ja koko ajan, jos meinaa saada vähääkään arvostusta tai kunnioitusta.

Naisen asema ei ole ongelmaton, ja on totta, että usein nainen on uhri ja tarvitsee tukea. Ehkäpä minäkin voisin keskittyä näihin asioihin vaikuttamiseen sen taiston sijaan, jonka olen kehitellyt itse.

Advertisements

2 thoughts on “Nainen! Alista tai alistu!

  1. Maria sanoo:

    Tässä taas hirveän moni asia osui. Mulla meni nelikymppiseksi asti ennen kuin tajusin kuinka paljon olin käyttänyt niitä näkymättömiä marionettilankoja oman elämäni (ja parisuhteitteni toisen osapuolen) teatterissa. Peiliin katsominen kaivoi esiin lapsuudenkodista (ja ties kuinka kaukaa?) omaksuttuja tiedostamattomia malleja, joiden romukoppaan heittäminen tuntui aluksi valtavan hankalalta; ai että kuka minä sitten olen, kun tämän kaiken olen ehkä joskus kirjoittanut itsestäni erilleen? Ja mitä siihen tilalle tulee? Ikuinen yksineloon tuomittu, tyhjän oloinen keski-ikäinen nainenko vain? Ja sitten kun ei käynytkään niin. Vaan menikin helpommin, tulikin ilmaa ja keveyttä tilalle, uteliaisuutta ja avoimin silmin eteenpäin vaan, hemmetti. Välillä vanhat möröt pilkistelevät toki, mutta ne ovat muuttaneet asumaan kannelliseen pönttöön ulos, ja riittää kun niille sanoo; menkäähän siitä, en ole kiinnostunut.
    Usein sanotaan, että pitäisi olla hyvän puolella pahaa vastaan. Mielestäni hyvän puolella olo riittää, ja on itseasiassa paljon vaikeampaa. Juuri kuten kuvailit, siinä palvellaan sitä suurinta mittakaavaa.

    Tykkää

    • Tiina sanoo:

      ”ilmaa ja keveyttä tilalle, uteliaisuutta ja avoimin silmin eteenpäin vaan” Juuri sitä kohti toivoisin meneväni ja taidanpa jopa mennäkin! Hankalaa on, mutta ei kai kukaan luvannutkaan, että olisi helppoa…

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s