Sä haluut olla joku jollekin / mut tunnut jäävän aina jonnekin / horisontin taakse

Melkein kaksi kuukautta siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. Alle kolme kuukautta siihen, että täytän 30.

30. Se on kaunis pyöreä luku, jossain elämän kolmanneksen tienoilla (jos hyvin käy), sopivasti aikaa takana ja edessä (kuten aina). Vuosi ja vuosikymmen toisten joukossa. Silti se pysäyttää.

Muistan vielä sen, kun ajattelin kaukaisuudessa siintävää aikaa, jolloin olisin 16-vuotias. Se oli jostain syystä viehättävä ikä, lapselle jo kurkistus aikuisuuteen, turvallisesti kuitenkin nuoruuden keskellä.

Olin kai ajatellut monenlaista näiden hetkien koittaessa. Että olisi jotenkin erilaista. Valmiimpaa, vähemmän hajanaista, vähemmän epämääräistä…

Eilen täysikuun iltana, kesäpäivänseisauksen aattona tein pienen rituaalin. Ihan pienen vain, kirjoitin pari sanaa, poltin paperin ja koristin tuhkan kukilla ja lehdillä. Sytytin suitsukkeen, annoin hyttysten syödä, keskityin hetken, toivoin, rukoilin, kiitin ja olin vain.

Olen ajatellut paljon rooleja, persoonaa ja sielua sen takana. Koulurooli, työrooli, ystävärooli. Entä se kun on ilman esiliinaa, alasti, auki, on vain? Hetket kiitävät ohitse kuin höyhenet tuulessa, mutta olennaisinta on se, että niitä on. Suitsukkeen savua ei saa kiinni, mutta silti se on. Kunhan vain…

Toisaalta en kai voisi olla missään muualla kuin tässä ja nyt. Näin on mennyt, kaatunutta maitoa on turha itkeä, onpahan sentään joskus ollut lasi täysi! Hyväksyminen, hyvän näkeminen, yksinkertaista ja niin vaikeaa, aina. Tai ehkä joskus vähän helpompaa.

Välillä toivon, että joku ottaisi kädestä. Sellainen, jonka kanssa voisi olla ihan hiljaa vaan, ilman mitään. Sitten olenkin oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin, kuulen ja luen ja puhunkin oikeita sanoja oikeilla hetkillä. Onhan sekin kädestä pitämistä, hetket kirkastuvat ja olen tovin rauhassa.

Talonrakennusta hiljalleen, sana ja ajatus ja hengitys kerrallaan, muuraan ja tasoitan, joskus puran ja joskus naulaan taas. Aina eteenpäin.

juhannusruusu16unikonkodat16kielo16kurpitsantaimi16tuoksujasmikekuusenkasvotpilviä16pilviä216samettiruusut16syreeni16

Mainokset

2 thoughts on “Sä haluut olla joku jollekin / mut tunnut jäävän aina jonnekin / horisontin taakse

  1. Maria sanoo:

    Aina vain ilahdun niin kovin, kun sinusta kuuluu jotain, kun kirjoitat. (Sekin on kai jollain tapaa sitä kädestä pitämistä).

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s