Syyään eka (vaikkapa herkullisia pasteijoita)

Ajattelin blogia muuttaessani innostuvani varmasti nyt uudella tarmolla päivityshommiin, uudet kauniit sivut ja kaikki, mutta kävikin juuri päinvastoin. Osaksi syynä on ollut yleinen kiire ja vastentahtoisuus ruudun tuijottamiseen, osaksi tekniset ongelmat, joiden määrä tuntuu olevan olosuhteista riippumatta aina vakio. (Ystävä lähti pidemmälle reissulle ja antoi lainaan tietokoneensa. Tässä tietokoneessa ei ole muistikortinlukijaa eikä minulla sopivaa johtoa kameraan – olen siis tähän asti ladannut kuvat ensin omalle koneelleni ja sieltä sitten jotakin reittiä tälle lainapelille muokattavaksi ja esiteltäväksi. Nyt tajusin, että voinhan käyttää toista kameraani, johon piuha löytyy, muistikortinlukijana ja siirtää kuvat sen kautta. Avot!)

Jonkinlainen päivityssuma on kuitenkin ehtinyt (päässäni) syntyä. On tässä maailman rajattomuudessa huonotkin puolensa, jos kirjoittaisi vain tietystä aiheesta, ei runsaudenpula pääsisi vaivaamaan. Vaan kun en ole yhden asian ihminen, niin en ole. Ja mikäpäs siinä. Sekalaisella sillisalaatilla siis jatketaan edelleen!

Koska ruoka-asiat ovat jääneet ihan kaikenlaisten käsityö- ja muiden vinkeiden varjoon, kirjattakoon muistiin nyt eräs ensikertalaiskokeilu, nimittäin em. kuoman läksiäisjuhliin valmistamani pasteijat. Lupasin läksiäislahjaksi valmistaa pitopöytään jotain toivottua, ja vegaanista suolaista piirakkaa pyydettiin. Jostain syystä, jota en enää muista, päädyin kuitenkin pasteijoihin ja valmiiseen taikinaan.

VEGAANISET NOKKOS-RIISIPASTEIJAT

pasteijat2

Ensin ostin pari pakettia lehtitaikinalevyjä (en tiedä ovatko kaikki vegaanisia, joten kannattaa tarkistaa), irrottelin levyt ja asettelin ne sulamaan. Sitten tein täytteen: keitettyä riisiä, puna-, kelta- ja valkosipulia, nokkosta, mausteita ja purkki kaurakermaa.

pasteijat3

Näppäräsorminen kämppis näyttää mallia kuinka täyttäminen onnistuu. Levyt leikattiin kahteen osaan (pizzaleikkuri oli oiva apuri), ja taiteltiin kolmioiksi. Reunat paineltiin tiukasti kiinni haarukalla.

pasteijat1

Ja sitten uuniin! Enhän minä enää yhtään muista missä asteessa ja kuinka kauan niitä pidin, mutta asia selvinnee taikinapaketin kyljestä.

juhlapöytä

Pasteijat aukeilivat reunoistaan hieman paistettaessa, mutta sisälmys pysyi siellä, missä pitikin, eli sisällä. Aika herkkua oli, vaikkakin vähän vaatimattomasti maustoinkin. Niin oli helppoa, että taitaapa tulla juhliin uusi vakkarivieras!

Nälkähän tässä tulee tuon juhlapöydän kuvaa katsellessa. Onneksi uunissa muhii punajuuri-linssilaatikko, tällä kertaa punaisilla linsseillä. Seuraavaksi sitten virkataan!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s